—
Ajatuspajan koordinaattori Simo Raittila luki läpi luonnoksen sosiaaliturvakomitean väliraportiksi sekä sen, mitä vaihtoehtoisten mallien selvityksestä jo tiedetään. Mitä ne kertovat perustulosta?
Ensinnäkin on hienoa, että kaksi vaalikautta toimiva sosiaaliturvan uudistuksen suuntia, vaihtoehtoja ja periaatteita pohdiskeleva työryhmä ei ole lukkiutunut puolueiden aiemmin esillä pitämiin malleihin, vaan koko kenttä on yhä laajalti auki. Komitea on myös viestinyt poikkeuksellisen aktiivisesti ja avoimesti ulospäin, mikä mahdollisti tämänkin blogahduksen kirjoittamisen.
Hallitusneuvotteluja ja komitean toista nelivuotiskautta kohti näytetään menevän yhden perusturvaetuuden malli edellä. Tämä on luontevaa, koska se on jo aiemman Sipilän hallituksen aikana työskennelleen eriarvoisuustyöryhmän aikanaan ehdottama suunta (v. 2018 loppuraportissa nimellä “perusturvalaki”) sekä osa monien puolueiden ehdottamia malleja – eikä edes ristiriidassa perustulon kanssa, koska sitä voidaan pitää askeleena perustulon suuntaan.
Yksi perusturvaetuus
Monen omassa elämässäänkin kohtaama sosiaaliturvan ongelma liittyy siihen, miten helposti (tai vaikeasti) siirtymät elämäntilanteesta ja etuudelta toiselle sujuvat. Esimerkiksi työttömyydestä sairauspäivärahalle siirryttäessä voi syntyä katkoksia ja erilaiset etuudet käyttäytyvät keskenään hieman erilaisilla logiikoilla.
Yksi perusturvaetuus poistaisi suurelta osin ne ongelmat, jotka syntyvät kun ihminen siirtyy etuudelta toiselle. Keskeistä on muistaa, että kyseessä on tosiaankin vasta luonnos, ja työ jatkuu. Nyt luonnostellussa yhden etuuden mallissa perusosa korvaisi opintorahan sekä perustasoiset työttömyyden, sairauden, lapsen syntymän tai työkyvyttömyyden takia maksettavat etuudet.
Lisäksi väliinputoajille, jotka eivät suoriltaan istu yhteenkään näistä ryhmistä, väliaikaiseksi turvaksi on suunniteltu ns. turvaosaa ja läheistä hoitaville hoivaosaa.
Puolueista nähdäkseni SDP:n yleisturva, Kokoomuksen vastikkeellinen yleisturva, KD:n yleistuki ja Keskustan “kannustava perustulo” (joka ei ole perustulo) ovat kaikki omanlaisiaan universal credit -malleja, joissa myös tavoitellaan eri etuuksien yhdistämistä. Taustalla on Briteissä tehty sosiaaliturvauudistus, jossa monia eri etuuksia yhdistettiin yhdeksi ennustettavammaksi ja kannustavammaksi.
Myös vihreät ovat kannattaneet perusturvaetuuksien yhdistämistä. Onhan kyseessä askel kohti perustuloa, jossa niin ikään suurimpaan osaan sosiaaliturvan tarpeista olisi olemassa vain yksi nykyisen perusturvan tasoinen etuus: perustulo itse.
Perustulo+
Vihreät ovat jo useammassa sosiaaliturvamallissaan liikkuneet kohti eräänlaista sosiaaliturvan “palikkamallia”: perustulo plus muita ratkaisuja. Puolueen helmikuussa 2022 julkaisema Kaikkien sosiaaliturva -ohjelma sisältää perustulon “kavereina” myös sen päälle maksettavia asumisosaa, lapsikorotusta/nuorisorahaa ja osallisuusrahaa.
Komitean simuloinneissa ollaan uskoakseni etsitty mallinnettavaksi perustuloksi mahdollisimman neutraalia mallia. Kun tarkasteltavaan malliin ei ole sotkettu muuta politiikkaa, informoi se komiteaa mahdollisimman hyvin siitä, miten perustulo itsessään vaikuttaisi. Tämä johtaa myös siihen, että joitain ongelmia, jotka olisivat vähintäänkin pienempiä vihreiden esittämässä mallissa, nousee mallintamisessa pöydälle.
Keskeinen vanha kritiikki perustulolle on ollut, että se heikentäisi etuuksien yhteyttä ihmisille tarjottaviin palveluihin. Näin varmasti onkin, jos samalla ei mietitä niitä palveluita. Esimerkiksi, jos vastikkeellisuudesta luovuttaisiin, työttömyyspalveluiden resurssit vapautuisivat sosiaaliturvan portinvartijuudesta auttamaan ihmisiä paremmin eteenpäin.
jos vastikkeellisuudesta luovuttaisiin, työttömyyspalveluiden resurssit vapautuisivat sosiaaliturvan portinvartijuudesta auttamaan ihmisiä paremmin eteenpäin
Perustulon päälle maksettava muutaman satasen osallisuusraha voi osaltaan hoitaa nykyisen sosiaaliturvan porkkanan roolia. Komitean luonnoksessa ollaan huolissaan esimerkiksi maahanmuuttajista, joilta vaaditaan kotoutumissuunnitelmaa työttömyysturvan saamiseksi. Tulevaisuudessa suunnitelma voitaisiin sitoa minimitulotason turvaavan vastikkeettoman perustulon sijaan monenlaisesta erilaisesta aktiivisuudesta palkitsevaan osallisuusahaan.
Yllättävä oppi perustulokokeilusta oli se, että suurin osa 560 euron perustuloa saavista työttömistä jatkoi välillä kovaakin kritiikkiä osaksi saaneisiin työllisyyspalveluihin osallistumista, vaikka heillä ei ollut siihen velvollisuutta. Työttömyysturvan lapsikorotukset, oma tahto ja työkkärin viestintä heidän suuntaansa voivat kaikki selittää asiaa.
Tutkimukset myös osoittavat ihmisten yleensä olevan yleensä ihan mielellään aktiivisuutta lisäävissä palveluissa. Aktiivimallien (sekä 1 että 2) tapainen pompotus ei kuitenkaan ole palvelua, vaan siinä työtön jätetään pärjäämään yksin. Syväluotaavan lukukokemuksen perustuloon, osallisuustuloon ja aktiivisuuden vaatimuksiin tarjoaa professori Heikki Hiilamon tuore kirja, jota kommentoin lukiessani Twitterissä:
Tärkeintä on huolehtia siitä, ettei kukaan joudu tilanteeseen, jossa elämässä eteenpäin vievistä ratkaisuista rangaistaan. Esimerkiksi 40 prosentilla alennettu toimeentulotuen perusosa on sekin yhä korkeampi kuin opintoraha (ilman lainaa). Ts. viimesijaisen toimeentulotuen varaan joutunut nuori menettää rahaa, jos hän siirtyy opiskelemaan eikä uskalla tai kykene nostamaan opintolainaa.
Perustulosta ei pitäisikään koskaan keskustella ilman, että samalla puhutaan muusta sosiaaliturvasta, palvelujärjestelmästä ja verotuksesta!
Perustulon mallintamisen alustavat tulokset
Vaihtoehtoisten järjestämistapojen -työryhmä on joutunut tekemään valintoja, jotka kertovat enemmänkin siitä, miten perustulon kanssa voitaisiin mennä eteenpäin Suomessa:
Yksi perinteinen tapa rahoittaa perustuloa on korvata sillä paitsi nykyisin olemassa olevia tukia myös verovähennyksiä. Tällaisia ehdotuksia on tehty erityisesti Kanadassa. Myös vaihtoehtoisten järjestämistapojen työryhmä poistaisi laskelmissaan tuloverosta ansio- ja työtulovähennykset. Tämä käy mielestäni järkeen, koska perustulo hoitaa samanlaista tehtävää matalapalkkaisen työn tukemisessa.
Entäs verotus? Muistatteko vielä virheelliset uutiset siitä, että perustulo maksaisi 10–15 miljardia? Se oli laskettu hupsusti niin, että Suomen perustulokokeilun malli laajennettiin koko kansaan. Mutta siinä hupsussa laskennassa unohdettiin se, että todellisuudessa perustulomalleissa on aina mukana myös veropuoli, jolla malli rahoitetaan ja perustulo “verotetaan pois” rikkailta.
Kaikki sotukomitean työryhmän tarkastelemat vaihtoehdot on laadittu kustannusneutraaleiksi eli ehdotuksiin on sisällytetty myös veropuoli. Keväällä sotukomiteassa käsiteltiin mallinnustyön etenemistä.
Sen esityskerran “kalvosulkeisista” erityisesti alla lainattu kuva kertoo pyrkimyksestä tehdä mallista maltillinen. Silmämääräisesti en näe kuvassa eroa työtulojen ja käteen jäävien tulojen suhteessa nykymallin ja tarkastellun perustulojärjestelmän välillä – lukuunottamatta kaikista pienituloisimpia, joilla nettotulot lähtevät korkeammalta tasolta jo 0 euron työtulojen kohdalla (koska perustulo).
Kuvalähde: Sosiaaliturvakomitean 27.4. kokouksen diaesitys
No, miten ne sitten sitä verotusta mallinsi? Luomalla perustuloveron, jota on kuvailtu ei-niin-lähestyttävällä tavalla itse selvitysraportin luonnoksessa:
perustulo rahoitetaan mallissa palkka-, yrittäjä- ja pääomatulojen verotusta kiristämällä. Sitä varten loimme uuden veron, perustuloveron, jota maksetaan vain palkka-, yrittäjä- ja pääomatuloista, muttei etuustuloista. Perustulovero määrittyy ns. paloittaisena funktiona verotettavien tulojen mukaan, kuten valtion tulovero. Perustuloveroa maksetaan, kun tulot ylittävät suojaosan (3 600 €/v eli nykyisen työttömyysturvan suojaosan verran vuositasolla, ts. 12 * 300 €). Perustuloveroa maksetaan 15 % tämän rajan ylittävistä tuloista aina seuraavaan tulorajaan saakka (25 200 €/v). Tämän rajan ylittävistä tuloista maksetaan 1 % perustuloveroa
Malleilla on kuitenkin silti omat voittajansa ja häviäjänsä. THL:n tutkimuspäällikkö Jussi Tervola tiivistää maanantain kokouksen dioissa, että kaikista pienituloisimpien (erityisesti opiskelijat ja kotihoidontuen saajat) tulot kasvaisivat, kun taas tulot vähenisivät rikkaimmilla, jotka saavat suuria ansio- tai pääomatuloja.
Kuvalähde: Sosiaaliturvakomitean 24.10. kokouksen diaesitys.
Miksi tämä luo minulle toivoa?
Olen tässä kuussa työskennellyt ajatuspajalla pääasiassa perustulon parissa. Työn alla on yksi isompi tietopaketti, minkä lisäksi olin keskiviikkona puhumassa Tervolan jälkeen Opintokeskus Vision Vihreässä talouskoulussa. Kuun alussa taas vierailin Tarttossa Viron vihreiden ja Euroopan vihreiden perustulotilaisuudessa.
Varsinkin Tartton vierailu laittoi asioita kontekstiin. En ollut ajatellut erillistä perustuloveroa vuosiin, mutta se nousi esiin siellä paneelikeskustelussa ja tuli nyt uudestaan vastaan sotukomitean papereissa. Tavallaan kyseessä on elegantti tapa ratkoa sitä ongelmaa, että perustulo vaatii myös verojärjestelmän muutosta ilman, että joudutaan miettimään koko verojärjestelmää uusiksi (esimerkiksi siirtymistä tasaveroprosenttiin).
Joskus on leikitelty myös ajatuksella, että perustulo olisi opt-in-systeemi, johon ihminen voi itse ilmoittautua, jolloin saa perustulon ilokseen mutta myös perustuloveron rasitteeksi. Ei siitä enempää nyt tällä kertaa.
En usko, että Suomi on ensimmäisiä maita, joissa perustulo toteutuu. Meillä on niin suuri ja kattava sosiaaliturvajärjestelmä, että perustulon istuttaminen siihen on vaikeampaa ja kalliimpaa kuin maihin, joissa olemassa oleva sosiaaliturva on marginaalisempaa ja vähemmän kattavaa. Suurimmat hyödyt vastikkeettomasta rahasta saadaankin tietääkseni köyhimmissä maissa: köyhyyden vähentäminen siellä kun paitsi vähentää taloudellista stressiä myös parantaa ravitsemusta ja esimerkiksi mahdollistaa lapsien koulussakäynnin.
Realiteetti on myös, että perustuloa kannatetaan merkittävästi nykyisessä eduskunnassa vain kahdessa puolueessa: Vihreissä ja Vasemmistoliitossa. Kuvio omasta aiemmasta Green European Journalin artikkelistani “The Future of Basic Income in Finland”:
Uskon silti, että perustulo tulee etenemään maailmalla. Suomi tulee sitten jälkijunassa joskus kauempana tulevaisuudessa. Vähän niinkuin on nykyisillään käymässä kannabiksen sääntelyn kanssa, joka etenee Saksassa ja on jo laillista 19/50 USA:n osavaltiosta.
Tahdon kuitenkin ajatella, että perustulo tulee vielä lunastamaan ne toiveet yksilöiden voimavarojen vapauttamisesta, joita siihen ladataan. Perustulo turvaisi ihmisten toimeentulon kriiseissä, joita meillä on nyt ollut ihan riittämiin (talouskriisi, korona, sota) ja lisää on tulossa (ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden kriisi). Työelämän muuttuessa elinkeinoja tulee ja menee, mutta perustulo pysyisi.
Samalla esimerkiksi kollegat Kalevi Sorsa -säätiössä ovat juuri julkaisseet Eriarvoisuuden tila Suomessa 2022 -raporttinsa. Jotta varallisuuserot eivät karkaa käsistä, olisi pääomatuloverotusta uudistettava niin, että suurempi osa keskiluokastakin saisi tuloja useammista omaisuuslajeista (#kansankapitalismi). Vastaavasti kaikista suurituloisimpien omaisuudet pitää saada yhtäläisesti verotuksen piiriin. Tällä hetkellä tilanne on nurinkurinen kun suhteellinen verotaso laskee juuri rikkaimpien promillien kohdalla. Siksi pidänkin pohtimisen arvoisena ajatusta, pääsikö perustuloverolla kiinni paremmin myös koko yhteiskunnan tulonjakoon.
Simo Raittila on Ajatuspaja Vision koordinaattori ja pitkän linjan perustulointoilija. Hän tekee lisäksi sosiologian väitöskirjaa (HY) mielenterveysriskien ammattiasemaeroista ja niiden ajallisesta muutoksesta.