Hyppää sisältöön

Blogi: Afrikan tähti -kohussa meni moni mönkään, mutta se kertoo ajastamme

Blogi

Helsingin yliopiston maantieteen opiskelijoiden fuksiaisista syntyi kohu. Tavat, joilla siihen reagoitiin, paljastavat paitsi poliittiset jakolinjat myös sen, miten Suomessakin yhä kipuillaan rasismin ja kolonialismin kanssa.

Mistä se oikein alkoi? Vieraskielinen opiskelija latasi verkkoon videon, jossa kritisoi fuksiaisten peliteemassa yhdelle ryhmälle valittua Afrikan tähti -pukuteemaa. Hän vaati loppua rasistiselle ja kolonialistiselle teemalle sekä vastuunkantoa.

Todellisuudessa kukaan ei pukeutunut orjaksi tai leikkinyt orjanomistajaa eli kyse oli tällä kertaa osin väärinkäsityksestä. Sekään ei kuitenkaan olisi ollut ennenkuulumatonta.

Näin todella tapahtui KY:n (Aalto-yliopiston kauppatietieden ylioppilaat) v. 2017 toimistobileissä, joiden teemana oli ”Brittiläinen imperiumi ja siirtomaat”. Pääsihteerin työhuoneessa oli keksittävä ”mahdollisimman paska ja rasistinen vitsi”. Ylioppilaslehti Ainon toimittaja sai kuulla myöhemmin, että ”huonoimpaan eli parhaaseen vitsiin liittyi intialainen henkilö, lehmä ja seksi”.

Eräällä matkalla taas saman alan opiskelijajärjestön puheenjohtaja leikki siirtomaaherraa. Kannattaa lukea Aino-lehden juttu kokonaisuudessaan. Se avaa hyvin puolen vuosikymmenen takaisia rasistisia leikkejä korkeakoulussa ja sitä, miksi niillä on väliä.

Miksi Afrikan tähti on ”ongelmallinen”

Voisin lähteä liikkeelle siitä, miksi tummaihoinen nainen voi oikeasti pahastua, jopa pöyristyä tai suuttua siitä, jos afrikkalaisia ihmisiä eksotisoidaan tai joku pukeutuu ”blackface”:en. Keskustelussa Afrikan tähdestä ei ole kuitenkaan ollut enää kyse itse tapahtuneesta tai siitä mikä tilanteessa oli totta, virhe tai itse ongelma.

Siitä tuli taas yksi identiteettipolitiikan pelinappula, jossa ”pöyristymisestä” pöyristyttiin tai oltiin olevinaan pöyristyneitä. Yhden toimittaja-kirjailija Ezra Kleinin suosiman jaottelun tapaan: me avomielisemmät performoimme omaa puhtoisuuttamme ja sitä, kuinka tiedostavia ja oikeamielisiä olemmekaan, ja konservatiivisemmat puolestaan kauhistelevat, miten ”woke”- tai ”cancel”-kulttuuri on rantautunut Yhdysvalloista Suomeen ja kohta halutaan jo polttaa lapsuuden rakkaat lautapelitkin.

Pitäisi olla ihan tavallisella järjellä mahdollista päätellä, että 1950-luvulla julkaistu silloin 19-vuotiaan Kari Mannerlan suunnittelema Afrikan tähti, jonka lähtökohta oli seikkailla 1900-luvun vaihteen eksoottisessa ja Mannerlalle itselleen kuin satumaisessa Afrikassa aarteiden perässä maantie- ja merirosvoja vastaan kamppaillen, ei ole ikääntynyt hyvin.

Minua asiantuntevammin tästä asiasta kirjoitti Twitteriin Helsingin yliopistolla maailmanpolitiikkaa opiskellut Olli Puumalainen:

Puumalainen huomauttaa, että pelin nimi ”Afrikan tähti” on melko suora viittaus vuonna 1905 Etelä-Afrikasta löydettyyn maailman suurimpaan Cullinan-timanttiin, jonka osia on nykyään esimerkiksi brittien kuninkaallisessa kruunussa.

”Afrikkalaiset ovat mukana vain pelilaudan kuvituksessa, ilman todellista roolia tai toimijuutta. Tyyli on eksotisoiva ja stereotyyppinen. Rajallisesti kuvattu elämäntapa ei vastaisi mantereen koko todellisuutta edes keskiajalta.”

Laudalla ei ole niinkään afrikkalaisia kaupunkeja. Maanosa esitetään monoliittina, jossa on kyllä elefantteja, heimoja, viidakkoa ja erämaata. Se on eksoottinen, ”toinen”, jotain muuta kuin arkinen loskainen Suomi. Se esittää ikään kuin afrikkalaisia yhteiskuntia ja kaupunkielämää ei olisi ollut olemassa.

Asetu toisen pelilaudalle

Kyseessä ei ole myöskään ensimmäinen kerta, kun Afrikan tähden ongelmiin on kiinnitetty huomiota. Aiheesta on olemassa akateemistakin kirjallisuutta, johon olen viitannut blogin lopussa.

Vertauksia Saamenmaahan on tehty useampiakin. Taiteilijaryhmä Suohpanterror on tehnyt pelilaudan Lapista laajemmin ja Häiriköt-päämajan Jari Tamminen Saamenmaasta kapeammin:

Moni pohtikin, että entä, jos peli tuotaisiin enemmän suomalaisten iholle? Esimerkiksi voitaisiin versioida 1700-luvun alun Isovihaa, jonka aikana silloisen Ruotsi-Suomen väestöltä ryösteltiin ja heitä vietiin Venäjälle orjatyöhön.

Pelit ovat olleet poliittisia ennenkin. Esimerkiksi monelle meistä tuttu Monopoli sai syntynsä ilmeisesti jo vuonna 1904, kun Elizabeth Magie patentoi The Landlord’s Game -pelin, jonka tarkoitus oli kritisoida kapitalismia ja 1900-luvun alun amerikkalaisia suurjohtajia.

Pelin keksijän patenttihakemus.

Loppukaneetti

Minä valkoisena miehenä en voi täysin päästä sisään siihen, miltä tuntuu elää tummaihoisena ja/tai vieraskielisenä ja/tai naisena Suomessa. Voin vain lukea, kuunnella ja yrittää ymmärtää. Siksi meidän pitääkin kuulla heitä, joita asia suoremmin koskettaa. Aiheesta lopulta kirjoittikin myös Helsingin vihreä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra, jolle peli oli osa lapsuutta.

Toisia kunnioittavalla keskustelulla eteenpäin! On häpeällistä, että Helsingin yliopisto on joutunut turvautumaan kriisiapuun. Tilanteesta tuli kuitenkin väistämätön, kun alkuperäistä videota alettiin irroittaa asiayhteydestään ja opiskelijoita on joutunut laajan ryöpytyksen kohteeksi. Todennäköisesti he ovat saaneet myös tappouhkauksia, jolloin olisi täysin asiatonta yliopistolta olla tukematta heitä.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula avasi tätä puolestaan hyvin:

Erityisen arvokas on tämä Kontulan huomio: ”Nyt eletään jonkinlaista murrosta, käytäntöjen uudelleenneuvottelun aikaa. Se johtaa myös ylilyönteihin, mikä ei tietysti ole hyvä asia, mutta tuskin kokonaan vältettävissä.”


Simo Raittila

Kirjoittaja on Ajatuspaja Vision koordinaattori, sosialogian jatko-opiskelija, yhteiskuntapolitiikan maisteri sekä gradunpuolikasta vaille opinnot keskeyttänyt folkloristi, joka pelasi Afrikan Tähteä lapsena, mutta kieltäytyy leikkimästä tyhmää maailman vääryyksien edessä.

Lue lisää: