—
Demokratian, kansalaisaktivismin ja lain rikkomisen suhde on noussut tapetille Elokapina-liikkeen saatua viime viikkoina mediahuomiota. Kansalaistottelemattomuuteen liittyy paljon historiaa, mielipiteitä, väärinkäsityksiä ja etuoikeuksia. Helsingin mielenosoituksen tapahtumat eivät tule jäämään viimeisiksi. On luultavaa, että kansalaistottelemattomuus tulee aina olemaan osa demokraattisen yhteiskunnan toimintaa.
Väkivallaton suora ympäristöaktivismi ja poliisin väkivallan käyttö ovat olleet kuuma puheenaihe sen jälkeen, kun Helsingin poliisi suihkutti kaasusumutetta Elokapina-liikkeen mielenosoittajien päälle. Helsingin keskustassa 3. lokakuuta Unioninkadun ja Kaisaniemenkadun liikenteen pysäyttäneet Elokapinan jäsenet vaativat hallitukselta kansallisen ilmastohätätilan julistamista ja nykyistä huomattavasti tehokkaampia ja nopeampia ilmastotoimia. Poliisi yritti lopettaa kadunvaltauksen suihkuttamalla rauhanomaisten mielenosoittajien päälle paprikasumutetta useita kertoja onnistumatta kuitenkaan hajottamaan mielenilmausta. Lopulta poliisi otti kiinni 51 mielenosoittajaa, jotka kannettiin poliisiajoneuvoihin.
Olin paikalla Kaisaniemessä tuona lokakuisena lauantaina, jonka tapahtumilla on jo nyt ehtinyt olla monia seurauksia. Valtakunnansyyttäjä on päättänyt aloittaa tutkinnan poliisin voimankäytöstä, Vihreiden eduskuntaryhmä on esittänyt, että hallituksen tulisi julistaa Suomeen ilmastohätätila, museoala on kiinnostunut mielenosoituksessa käytetystä esineistöstä ja #Elokapina-aihetunniste on trendannut kansallisessa Twitterissä.
Elokapinalaisena on kuitenkin ollut turhauttavaa huomata, että liikkeen ja mielenosoituksen ympärillä ei ole keskusteltu juurikaan ilmastokriisistä, kuten olisimme toivoneet. Sen sijaan on juututtu käsittelemään poliisin toimintaa ja mielenosoituksen yksityiskohtia, esimerkiksi kysymystä siitä onko sumute peräisin pippurista vai paprikasta. (Tarkistin asian Kaisaniemessä ystävälliseltä nuorelta poliisilta ja hän kertoi, että aine, jolla hän oli juuri suihkuttanut minua, oli paprikasumutetta. Käännösvirheen vuoksi puhutaan usein pippurisumutteesta.)
Ekologisen kriisin pysäyttämistä väkivallattomin keinoin
Elokapina on osa kansainvälistä Extinction Rebellion -liikettä (lyhenne XR), joka perustettiin Iso-Britanniassa lokakuussa 2018. Liike rantautui Suomeen marraskuussa 2018. Elokapinassa pyritään kansalaistottelemattomuuden, taiteen, uusiutuvan kulttuurin ja yhteisöllisyyden keinoin ilmastonmuutoksen ja muun ekologisen kriisin pysäyttämiseen. Tavoitteenamme on poliittisen ja järjestelmätason muutos, joka ottaa nykyistä paremmin kokonaisuutena huomioon maapallollamme olevan elämän hyvinvoinnin ja ylläpitää sitä. Käytännön tasolla tavoitteet kiteytyvät Elokapinan kolmeen päävaatimukseen:
- Elokapina vaatii, että Suomen hallituksen tulisi viestiä läpinäkyvästi ja vallitsevan parhaan tieteellisen tiedon pohjalta ilmastokriisin vakavuudesta ja julistaa ilmastohätätila.
- Hallituksen on myös toimittava heti ja tehtävä sitova lainsäädäntö ja nopeita poliittisia muutoksia hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.
- Demokratiaa on laajennettava. Tämä tapahtuisi muodostamalla kansalaisista koostuva demokraattinen foorumi, jolle tarjottaisiin tuorein tutkimustieto ja joka valvoisi päästötavoitteiden toteutumista.
Elokapinan toiminnan ja periaatteiden ytimessä on kiireellisyys: systeemitason ilmastotoimet ovat jo auttamatta myöhässä, joten väkivallaton suora toiminta on välttämätöntä. Perinteisemmät toimintatavat, kuten yksilön kulutusvalinnat tai ruokatottumukset, taikka poliittiset toimet, kuten mielenosoittaminen, lobbaus, äänestäminen, vetoomusten tekeminen tai poliitikoille kirjoittaminen, eivät ole vuosikymmenten aikana tuottaneet toivottua tulosta tarpeeksi nopeasti.
Liikkeessämme ei ole määrättyä johtajaa tai johtoa, vaan pääidea on, että valta on hajautettua. Kuka tahansa, joka sitoutuu väkivallattomuuteen ja muihin Elokapinan arvoihin ja periaatteisiin, on halutessaan osa liikettä. Käytännössä toiminta lähtee pienistä, autonomisista ja itseorganisoituvista ryhmistä. Ajatus on, että liike pysyy näin dynaamisena ja inklusiivisena.
Elokapinaan liittyvän keskustelun kuumimmat perunat ovat käyttämämme strategia ja toimintatavat. Kahvipöydissä ja sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa nousee usein esille mielipiteitä, joiden mukaan Elokapinan vaatimukset ja ideat ovat tavoittelemisen arvoisia, mutta toteuttamistapa vain on kestämätön, huono tai joidenkin mielestä jopa moraalisesti tuomittava.
Elokapinan ja koko Extinction Rebellion -liikkeen toiminta perustuu kansalaistottelemattomuuteen – julkiseen ja täysin väkivallattomaan poliittiseen toimintaan, jossa moraalisin perustein, tietoisesti ja tarkoituksella rikotaan lakia ja jonka tavoitteena on viestiä epäoikeudenmukaisuudesta ja muista epäkohdista. Lakia rikotaan, koska katsotaan, että siitä seuraa moraalisesti pienempiä ongelmia kuin lakien noudattamisesta. Lievällä lain rikkomisella tavoitellaan riittävän suuren häiriön tuottamista, jotta nykyisen kriisitilassa olevan järjestelmän on muututtava.
Elokapinan toiminnassa yleisimmät rikosnimikkeet ovat niskoittelu poliisia vastaan sekä liikenteen vaarantaminen, joista molemmista tuomitaan pelkästään päiväsakkoihin, joiden suuruus määräytyy tulojen perusteella. Nämä rikosnimikkeet eivät jää merkinnöiksi rikosrekisteriin, vain poliisin rekisteriin. Esimerkiksi ylinopeutta ajava syyllistyy myös samaan tapaan liikenteen vaarantamiseen.
Elokapinan tavoitteiden toteutuminen edellyttää Elokapinan kehittymistä laajaksi, suuret massat tavoittavaksi liikkeeksi. Massaliikkeenä toimiessamme pystyisimme häiritsemään tavallista arkea niin, ettei enää olisi mahdollista olla reagoimatta ilmasto- ja muuhun ympäristökriisiin.
Kansalaistottelemattomuudella on pitkä historia, ja sitä on teoretisoitu ja analysoitu monista näkökulmista yhteiskuntatieteissä vuosien varrella. Siihen pohjautuva toiminta oli keskeistä esimerkiksi Yhdysvaltain rotuerottelulakien purkamisessa ja kansalaisoikeusliikkeen toiminnassa sekä Viron jälleenitsenäistymiseen johtaneessa laulavassa vallankumouksessa. Esimerkkejä löytyy myös lähempää. Kutsuntalakoissa vuonna 1902 suuri osa suomalaisista armeijaikäisistä miehistä kieltäytyi Venäjän armeijan asevelvollisuuskutsunnasta. Vuonna 1905 järjestettiin laiton suurlakko Venäjän sortotoimenpiteitä vastaan. Lakko oli keskeinen syy siihen, että Suomen eduskunta perustettiin, naiset saivat äänioikeuden ja lopulta Suomi saavutti itsenäisyyden.
Kansalaistottelemattomuus – rikollisuutta vai velvollisuus?
Tiukimpien mielipiteiden mukaan Elokapinan toiminta on rikollisuutta, vandalismia ja jopa yhteiskuntarauhan romuttamiseen tähtäävää uhmaa. Kansalaistottelemattomuutta sekä sen historiaa ja lähtökohtia ymmärtämällä tällaisilta väärille urille loikkaavilta ajatuksenjuoksuilta vältyttäisiin.
Kansalaistottelemattomuuteen perustuva toiminta eroaa todella paljon muusta lakia rikkovasta toiminnasta, koska tavallisen rikollisuuden lähtökohtana on se, että kiinni jäämistä pyritään kaikin keinoin välttämään. Elokapinan toiminnassa keskeistä on, että nykyiseen tuhoisaan järjestelmään muutosta vaativat kansalaiset toimivat omilla nimillään ja kasvoillaan ja tuottavat sivullisille mahdollisimman vähän haittaa.
Me ihan tavalliset, arkiset ihmiset teemme tietoisen valinnan ja pyrimme jäämään lainrikkomisesta kiinni – kantaen toki siitä myös seuraukset – koska olemme havahtuneet siihen, että vaadittava muutos on niin suuri, että sen tavoittelu on tärkeämpää kuin juridisesti säädettyjen lakien noudattaminen. Status quon horjuttaminen tapahtuu vasta, kun poliittinen paine on riittävän kovaa.
Mielestäni on erityisen tärkeää tiedostaa, että mahdollisuus harjoittaa kansalaistottelemattomuutta on etuoikeus: kaikilla ihmisillä maapallollamme ei ole mahdollisuutta vastustaa epäoikeudenmukaisuutta väkivallattomasti tai ylipäätään osoittaa mielipidettään millään tavalla. Me Suomessa pystymme verrattain hyvin luottamaan poliisiin ja oikeusvaltion periaatteisiin myös rikkoessamme vallitsevaa lakia. Meillä on elämäntapamme vuoksi suhteessa suuri vastuu ekologisen kriisin aiheuttamisesta. Niinpä meillä on mahdollisuus – ja myös velvollisuus – kapinoida kaikkia tällä planeetalla eläviä olentoja koskevan asian puolesta, väkivallattoman toiminnan rajoissa olevia keinoja käyttäen.
Itselleni velvoite on erityisen suuri esimerkiksi valkoisuudestani tai terveydentilastani johtuen. Voin olla suhteellisen huolettomasti tekemisissä poliisin kanssa, koska minun ja poliisin kanssakäymistä eivät leimaa rasistiset jännitteet tai terveydentilaani liittyvät pelot.
Elokapinan toimintatapaa kritisoidessaan monet unohtavat myös, että nykyiseen edustukselliseen demokratiaan liittyy keskeinen kysymys ikään liittyvistä etuoikeuksista, varsinkin ilmasto- ja muusta ympäristöpolitiikasta puhuttaessa. Useat Elokapinan toiminnassa ja mielenosoituksissa mukana olevat ovat alaikäisiä.
Mietin asiaa paljon katsoessani vierestä, kun poliisi suihkutti sumutetta suoraan alaikäisen nuoren kasvoihin. Esimerkiksi 15-vuotiaan nuoren on odotettava vielä kolme vuotta, jotta hän voi kriitikoiden mielestä ”oikealla tavalla” osoittaa mielipiteensä nykyisestä ilmastopolitiikasta, joka erityisen paljon koskettaa juuri häntä. Voi olla, että joidenkin asioiden muuttaminen on tuolloin jo liian myöhäistä.
Vuonna 2018 Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC varoitti, että ihmiskunnalla on kaksitoista vuotta aikaa tehdä radikaali muutos toiminnassamme välttääksemme globaaliin ekokatastrofin. Kolmen vuoden kuluttua, kun tällä hetkellä 15-vuotiaat ovat äänestysiässä, ilmastotutkijoiden antamasta aikarajasta on jäljellä vain seitsemän vuotta. Järjestelmätason poliittisia muutoksia on todella vaikeaa – jos ei jopa täysin mahdotonta – saada aikaan seitsemässä vuodessa. Voidaan löytää monia perusteluja sille, että nuorilla (ja myös senioreilla) on oikeus istua rauhanomaisesti kaduilla ja yrittää saada jopa lakia rikkomalla sanomansa perille. Mitä muutakaan me voimme tehdä? Onhan kyse tulevaisuudestamme.
Lue lisää:
- Emily Grossman & XR tutkijayhteisö (2020) Emergency on Planet Earth. Extinction Rebellion UK kotisivuilta: https://extinctionrebellion.uk/the-truth/the-emergency/
- Erica Chenoweth & Maria Stephan (2011) Why civil resistance works: the strategic logic of nonviolent conflict. New York: Columbia University Press.
- Henry David Thoreau (1849) Civil Disobedience. Löytyy myös suomennettuna: Lauhakangas, Outi & Thoreau, H. D. (1986) Kansalaistottelemattomuudesta. Helsingissä: Otava.
- Jenni Meinilä (2020) Emme pyri suosituiksi tai pidetyiksi. Kirjoitus Elokapinan blogissa: https://blogi.elokapina.me/emme-pyri-suosituksi-tai-pidetyksi/
- Laura Sirola (2020) ”Väärin mielenosoitettu” ja muita vasta-argumentteja. Kirjoitus Elokapinan blogissa: https://blogi.elokapina.me/vaarin-mielenosoitettu/
- Neil Gunningham (2019) Averting Climate Catastrophe: Environmental Activism, Extinction Rebellion and coalitions of Influence. King’s Law Journal, 30:2, 194-202.
- William Smith (2013) Civil disobedience and deliberative democracy. London: Routledge.
Kerttu Willamo on sukupuolentutkimusta ja alkuperäiskansatutkimusta Helsingin yliopistossa opiskellut filosofian maisteri, joka osallistui Elokapinan mielenilmaukseen lauantaina 3. lokakuuta. Hän toimii vapaana kirjoittajana.