Hyppää sisältöön

Analyysi ilmastokestävästä aluepolitiikasta – miten maakunnissa toteutetaan elinkeinojen ekologinen rakennemuutos

Analyysi

Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtajan, DI Silja Keräsen analyysi keskittyy tarkastelemaan Suomen valtion ja EU:n harjoittamaa aluepolitiikkaa sekä maakuntien elinkeinopolitiikkaa suhteessa ilmastonmuutoksen hillintään. Keränen toimii maakuntavaltuutettuna Kainuussa ja kaupunginhallituksen jäsenenä Kajaanissa. Näin ollen tämä artikkeli tarjoaa myös työvälineitä kehityssuuntien analysoimiseen.

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan tämän hetken suurimpia haasteista. Se on onneksi ratkaistavissa, koska osaamista on jo ja koko ajan kehitetään lisää. Itsestään haaste ei kuitenkaan ratkea, koska fossiilitalouteen liittyvät toimintamallit ovat vakiintuneet ja taloudelliset intressit valtavan suuret. Toisaalta liiketoimintamahdollisuudet vähähiiliseen maailmaan siirtymisessä ovat merkittävät. Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii aktiivisia tekoja jokaisella yhteiskunnan osa-alueella. Tämä artikkeli keskittyy tarkastelemaan valtion ja EU:n harjoittamaa aluepolitiikkaa sekä Suomen maakuntien elinkeinopoliittisia linjauksia suhteessa ilmastonmuutoksen hillintään. 

Elinkeinojen ekologinen rakennemuutos on parhaillaan tapahtumassa ja sitä pitää vauhdittaa, jotta saamme ilmaston lämpenemisen pysäytettyä.  Vähähiiliseen maailmaan siirtymisen rinnalla pitää huolehtia työpaikkojen ja elinvoiman lisääntymisestä eri puolilla Suomea sekä osata hyödyntää lukuiset aukeavat liiketoimintamahdollisuudet. Siksi aluepoliittisten instumenttien (mm. EU:n rakennerahastovarojen) sekä maakuntien elinkeinopoliittisten valintojen (mm. älykkään erikoistumisen kärjet) tarkasteleminen tästä näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää. Parhaillaan suunniteltavaa koronaelvytystä on suunnattava ilmastonmuutoksen hillintään ja kestäviin elinkeinoihin.

Sisältö

  1. Ilmastonmuutoksen iso kuva
  2. Suomen työpaikka- ja elinkeinorakenteen muutospaineet
  3. Alueiden valmius ekologisen rakennemuutoksen edessä
  4. Miten arvioida maakunnan elinkeinopolitiikan ekologista valmiutta?
  5. Mitä Suomen valtion pitäisi tehdä
  6. Lopuksi

1. Ilmastonmuutoksen iso kuva

Maapallon ilmasto lämpenee. Lämpenemisen aiheuttaa ihmistoiminnasta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt, jotka lasketaan hiilidioksidiekvivalenteiksi. Viimeisimmän 23 vuoden aikana on ollut mittaushistorian 21 lämpimintä vuotta. Maapallon keskilämpötila on noussut noin asteen 1900-luvun alusta. Vaikka asteen lämpeneminen ei kuulosta suurelta, sen vaikutukset maapallon ekosysteemeihin ja elinolosuhteisiin ovat jo merkittävät. IPCC (Intergovernmental Panel of Climate Change) suosittelee voimakkaasti lämpenemisen rajaamista 1,5 asteeseen. Tätä suurempi lämpeneminen aiheuttaa jo merkittäviä haittoja esimerkiksi ruoantuotannolle ja tiheästi asutuille alueille. 

Tällä hetkellä globaalit hiilidioksidipäästöt ovat noin 42 Gt (eli miljardia tonnia) vuodessa. Kun lämpeneminen pyritään rajaamaan 1,5 asteeseen, ilmakehään voidaan IPCC:n arvion mukaan päästää enää noin 500 Gt kasvihuonekaasuja. Tästä ns. hiilibudjetista seuraa, että nykyinen päästötaso voisi jatkua enää 15 vuotta, jonka jälkeen päästöjen olisi loputtava välittömästi. Ripeiden päästövähennysten myötä budjetissa pysymiseen olisi enemmän aikaa.

Suomen vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 56 milj. tonnia. Sekä Suomessa että globaalisti fossiilisten polttoaineiden (öljy, maakaasu, kivihiili ja turve) käyttö tuottaa noin 70-80 % päästöistä. Iso kuva onkin se, että fossiilisista pitää päästä eroon hallitusti, mutta mahdollisimman nopeasti samalla vahvistaen hiilinieluja.

Päästöjä pitää siis vähentää todella paljon ja todella nopeasti. Suomessa Marinin hallitus on sitoutunut hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä, koska se on linjassa 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Vuodesta 2035 eteenpäin Suomen on tarkoitus olla hiilinegatiivinen, eli sitoa ilmakehästä enemmän hiilidioksidia sinne päästää. Hiilineutraalius tarkoittaa siis sitä, että hiilinielut (eli käytännössä metsien sitoma hiilidioksidin määrä) ovat yhtä suuret kuin kokonaispäästöt. Vuonna 2018 kokonaispäästöt olivat 56,4 milj. tonnia ja nielu -10,3 milj. tonnia. Hiilinielutaso vaihtelee hakkuiden määrän mukaan, joten vuoden 2018 ennätyksellisen suuret hakkuut laskivat hiilinielutason ennätysalhaalle.

Valtioneuvoston hiilineutraalius-tiekartassa hahmotellaan hiilineutraaliustasapainoa, jossa kokonaispäästöt ja nielut ovat noin 21,4 miljoonaa tonnia vuonna 2035. Tämän saavuttamiseksi hiilinielujen tulee kaksinkertaistua ja kokonaispäästöjä pitää vähentää hieman yli 60 % vuoden 2018 tasosta. EU puolestaan on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuonna 2050. Valtavan metsäalansa vuoksi Suomi pystyy saavuttamaan hiilineutraaliuden ennen EU:ta. 

Vaikka päästövähennystarve tuntuu valtavalta, on tärkeä tiedostaa, että aiemmin asetetut EU:n ja Suomen päästövähennystavoitteet on saavutettu. Vuonna 2002 Suomessa asetettiin Kioton ilmastosopimuksen mukainen tavoite vähentää päästöjä -20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Suomessa päästöt ovat vähentyneet 21 % vuodesta 1990 vuoteen 2018. EU:ssa 23 % päästövähennys saavutettiin jo vuonna 2016

2. Suomen työpaikka- ja elinkeinorakenteen muutospaineet

Suomi muuttui 1900-luvulla maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi nopeasti. Vientimme on perinteisesti nojannut teollisuuden, erityisesti metsäteollisuuden, tavaravientiin. Palveluvienti on kuitenkin kasvattanut osuuttaan tasaisesti ja se jatkoi kasvuaan myös taantuman 2008-2009 jälkimainingeissa, kun vienti muuten sakkasi. Euromäärissä mitattuna tavaravienti on pysynyt verrattain samalla tasolla palveluviennin kasvaessa tasaisesti.

Työllisyyden näkökulmasta teollisuuden työpaikkojen osuus on vähentynyt Suomessa pitkään (esim. Sutela & Lehto 2014, Juha Itkosen blogi 2016). Teollisuuden Palkansaajien julkaisemassa Edistys-raportissa (Maczulskij 2020) esitetään, kuinka automaation voidaan odottaa jatkossakin vähentävän erityisesti keskipalkkaista, rutiininomaista työtä. Sen tilalle tulee yleensä  joko erilaisia (usein korkeapalkkaisia) asiantuntijatehtäviä tai (usein matalapalkkaista) palvelutyötä. Toisaalta, tämänhetkisen tiedon mukaan koronaviruksen vaikutukset ovat iskeneet etenkin palvelusektoriin, joten yhteiskunnan uudelleenrakennuksessa ei kannata nojata pelkästään palvelusektorin voimakkaaseen vahvistamiseen vaan myös teollisuuden uudistamiseen vähähiiliseksi. 

Tällä Ajatuspaja Vision Simo Raittilan valmistelemalla Tilastokeskuksen Aluetilinpidon dataa käyttävällä työkalulla voit tarkastella maakunnittaista yksityisen sektorin työpaikkojen elinkeinojakaumaa ja sen eroa koko maahan:

Suomen elinkeinorakenteen muutostarve nousee esille OECD raportissa. Raportti pohjustaa asiaa hienosti: “jotta Suomi pystyisi palauttamaan kykynsä kasvattaa tuottavuuttaan ja kansainvälistä kilpailukykyään ja turvaamaan korkean elintasonsa, jonka se on edellisten vuosikymmenten kuluessa saavuttanut” ja painottaa ratkaisevan tärkeänä, että Suomen tulee:

  • lisätä jalostusastettaan ja monipuolistaa talouttaan. Suomen on yhtäaikaisesti haettava uusia, kestäviä kasvualoja sekä elvytettävä perinteisiä aloja (esim. metsä-, metalli- ja kemianteollisuus) kuitenkin samalla nostaen näiden kilpailukykyä osaamisen ja jalostusarvon noston avulla. 
  • parantaa yritystason tuottavuutta sekä kansainvälistymistä etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (ml. start-upit). Samalla on lisättävä digitalisaation hyödyntämistä suomalaisissa yrityksissä, innovaatioita ja korkean teknologian vientialoja.  

Ekologinen rakennemuutos muuttaa työpaikkoja ja elinkeinorakennetta. Osa työpaikoista häviää, kuten esimerkiksi hevoskuskin, höyryveturin lämmittäjän ja metsäsavotoiden työpaikat ovat ajan saatossa hävinneet. Iso osa työpaikoista jotenkin muuttuu, kun työn tekemisen tapaa, teollisuuden prosessia tai liiketoimintaa muutetaan. Koko ajan syntyy myös uusia työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia, koska vähähiilisen kiertotalousmaailman rakentaminen tarvitsee osaamista, palveluita ja uusia tuotteita. Kansainvälinen työjärjestö ILO on arvioinut vähähiiliseen maailmaan siirtymisen luovan jopa 24 miljoonaa uutta työpaikkaa. Karkea arvio työpaikkojen muutoksesta on hahmoteltu alla olevaan taulukkoon.

Uusia / lisääntyviäMuuttuviaHäviäviä / väheneviä
Uusiutuvan energian rakentaminen, asentaminen ja huoltoTeollisuuden prosessit toimimaan ilman fossiilisia polttoaineitaTurpeentuotanto ja -poltto
Älykkäiden järjestelmien kehittäminen niin rakennuksiin, liikenteeseen, teollisuuteen kuin energiajärjestelmäänkinPalveluliiketoiminnan kehittäminen osaksi teollista tuotantoa Polttomoottoriautojen tuotanto ja huolto
PuurakentaminenLihan ja maidon tuotantoÖljykattiloiden huolto
Vaatekuitujen kierrättäminen (ml. teolliset prosessit)
Fossiiliöljyn jalostus ja jakelu
Vähäpäästöinen liikenne sähköautojen tuottamisesta biokaasun jakeluasemiin

Joukkoliikennevälineiden tuotanto ja operointi

Muovin, sementin, teräksen kierrätys (ml. teolliset prosessit)

Kasviproteiinien tuotanto, jalostus ja myynti

Ruoan sisätilakasvatus

Biopolttoaineiden tuotanto – ml. biokaasu

Muutos on olennaista tunnistaa ja ymmärtää, jotta sitä voi vauhdittaa ja tukea. Ja samalla huolehtia supistuvien tai kokonaan poistuvien alojen työntekijöistä uudelleenkoulutuksen ja -työllistymisen näkökulmasta. Kuten yllä olevasta taulukosta huomaa, uusia elinkeinomahdollisuuksia on lukuisia. Muutoksen myötä myös Suomen omavaraisuus paranee, kun pääsemme eroon öljyriippuvuudesta. 

Ekologisen rakennemuutoksen kanssa yhtäaikaisesti vaikuttaa voimakkaasti digitalisaatio. Sen myötä on mahdollista vähentää päästöjä ja luoda uutta työtä, mutta digitalisaation vaikutukset ja mahdollisuudet on myös syytä käydä ajatuksella läpi. Samaan aikaan digitalisaation omaa hiilijalanjälkeä pitää pienentää merkittävästi (Sitra) esimerkiksi huolehtimalla konesalien hukkalämmön hyödyntämisestä sekä digitalisaation hyötysuhteen parantamisesta. 

Suomalaisen elinkeinoelämän ja teollisuuden siirtymä kohti vähähiilistä maailmaa luo valtavasti uusia mahdollisuuksia. Tähän johtopäätökseen on tullut myös elinkeinoelämä itse, koska Elinkeinoelämän Keskusliitto – EK – tukee Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitetta. Teollisuuden etujärjestökin on siis sen takana, että kunnianhimoisia päästövähennyksiä pitää tehdä. 

Pohdimme siirtymää myös muutaman toimialaesimerkin kautta, jotta muutos konkretisoituisi mahdollisimman hyvin. Samalla on hyvä muistaa, että merkittävä rooli on myös toimialat ylittävillä ratkaisuilla. Esimerkiksi teollisen symbioosin saa kehitettyä uusiutuvan energian tuotannon ja sen varastoinnin, uusien tuotteiden sekä erilaisten kiertotalousratkaisuiden ympärille. Kajaanin teollisuuspuisto Renforsin rannasta on kehkeytymässä tällainen ‘kiertotalouskeskittymä’, jossa datakeskuksen hukkalämpö hyödynnetään kaukolämpönä, jossa sahalta muodostuvasta sahanpurusta tehdään bioetanolia sivutuotteineen ja jossa biokaasuttamalla saisi edelleen hyödynnettyä sivuvirtoja ja lisättyä uusiutuvan energian tuotantoa.

Muutama toimialaesimerkki:

Maatalous ja ruoantuotanto

Maatalouden ja ruoantuotannon osalta muutos tarkoittaa sekä ruoantuontatapojen että itse tuotteiden muutosta. Laajemmin kokonaisuutta on käsitelty vihreiden maatalouspoliittisessa ohjelmassa. Tuotantotapojen muutos tarkoittaa esimerkiksi peltojen hiilipäästöjen vähentämistä, hiilen sitomista peltomaahan, biokaasun tuottamisen moninkertaistamista ja eläinten suorien päästöjen vähentämistä esimerkiksi ruokintaa optimoimalla. Samalla myös tuotteet muuttuvat: lihan- ja maidonkulutus tulee vähentymään, jolloin kasvipohjaisten tuotteiden tuotanto ja jalostus vastaavasti lisääntyy. Kasvipohjaisissa elintarvikkeissa on globaalisti valtava bisnespotentiaali. Toisaalta eläinten hyvinvointiin ja luonnon monimuotoisuuteen voimakkaasti panostaen eläintuotteilla on todennäköisesti kysyntää tulevaisuudessakin. 

Hajautettu, paikoin myös hyvin pienimuotoinenkin, tuotanto pitää maaseudun elinvoiman yllä ja parantaa alueellista huoltovarmuutta. Kehitys kohti suurempia tiloja jatkunee edelleen mahdollistaen kuitenkin samalla pienempien ja erikoistuvien maatilojen kannattavuuden. Olennaista maataloussektorilla on kuitenkin ensin mainittu sekä tuotantotapojen että tuotteiden muutos. Pitkään jatkuneen varsin säilyttävän maatalouspolitiikan sekä maatalouden heikon kannattavuuden vuoksi tämä muutos on vaikea, mutta sitäkin tärkeämpi. Näin taataan se, että Suomessa tuotetaan ruokaa tulevaisuudessakin, mutta nykyistä kestävämmin.  


Turvetuotanto

Turpeentuotanto on historiallisessa murroksessa, koska se on yksi fossiilisista polttoaineista. Vieläpä hyvin huonolla hyötysuhteella, koska turpeella tuotetaan 6 % käyttämästämme energiasta, mutta turpeenpoltto aiheuttaa 12 % kasvihuonekaasupäästöistä. Näin ollen turpeesta tulee päästä eroon, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan kestävälle tasolle. Siirtymässä tulee ottaa huomioon useita asioita korvaavista työpaikoista uudenlaiseen kaukolämmöntuotantoon.

Uusiutuva energia ja älykkäät energiajärjestelmät

Uusiutuvan energian tuotannossa sekä älykkäiden energiajärjestelmien kehittämisessä on valtavasti potentiaalia. Osa tästä potentiaalista on jo parhaillaan realisoitumassa. Aurinkopaneelien sekä lämpöpumppujärjestelmien asentaminen ja huolto ovat jo nyt työllistäviä aloja. Vastaavasti talotekniikan – eli lämmityksen, ilmanvaihdon, valaistuksen – automatisoinnin parissa työskentelee lukuisia ihmisiä niin järjestelmien kehittäjinä, automaation koodaajina kuin antureiden ja muiden laitteiden asentajina. 

On oletettavaa, että lähitulevaisuudessa uusiutuvan energiantuotannon sekä älykkäiden järjestelmien työpaikkapotentiaalia realisoituu huomattavasti enemmän. Isossa mittakaavassa koko energiajärjestelmä on murroksessa, kun uusiutuvien vaihtelevaa tuotantoa pitää pystyä varastoinnin ja kulutuksen älykkään säätämisen avulla tasaamaan kunkin hetken kulutukseen sopivaksi. Energian varastoinnin, sähköverkon säätöjärjestelmien, kiinteistökohtaisten sähköntuotannon ja -kulutuksen automaattisen ohjaamisen parissa tulee tulevaisuudessa olemaan entistä enemmän liiketoimintamahdollisuuksia sekä työpaikkoja. 


Industry 4.0

Neljäs teollinen vallankumous – eli Industry 4.0 – on erittäin kokonaisvaltainen tapa nähdä digitalisaatio. Ideana on se, että koko teollisen toiminnan ketju tuotteista myynnin ja tuotantoprosessin läpi aina yrityksen hallintoon saakka on tarkoituksenmukaisesti digitalisoitu. Voisin esimerkinomaisesti käydä läpi mitä Industry 4.0 tarkoittaa pienpuutaloja valmistavalle yritykselle. Kun yritykseltä tilataan talo, syötetään asiakkaan tilaus tietojärjestelmään. Järjestelmä lähettää automaattisesti tilaukset alihankintaketjun yrityksille, sopivia ikkunoita, ovia, maaleja ja puuelementtejä varten. Samalla työ tehtaalla aikataulutetaan automaattisesti alihankkijoiden toimitusaikojen ja tehtaan muun työkuorman perusteella. Kun tuote on valmis, laskutus tapahtuu myöskin automaattisesti koko ketjussa. 

Tällainen digitalisointi tehostaa tuotantoa merkittävästi – geneerisen paperinpyörittämiseen kuluva henkilötyöaika poistuu, tuotannossa työskentelevien henkilöiden työkuorma tasaantuu, virheiden määrä vähenee ja materiaalihukan määrä pienenee. Digitalisoituvassa maailmassa on valtavasti liiketoimintapotentiaalia, koska jonkun pitää kehittää ja ylläpitää tarvittavat tietojärjestelmät.  

Palveluliiketoimintamalli (Valtra, Valmet)

Lineaarisessa taloudessa tuote valmistetaan tehtaassa, se käytetään ja käyttöiän päättyessä tuote hävitetään. Kiertotaloudessa tuotetta käytetään mahdollisimman pitkään ja pyritään aina korjaamaan uudelleen käyttöön. Useampi maailmanlaajuisilla markkinoilla toimiva yritys toimii jo kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. 

Kajaanissa tehdään Valmetin analysaattoreita, joita käytetään esimerkiksi paperitehtaissa paperimassan eri ominaisuuksien mittaamiseen (esimerkiksi kuidun pituus, massan vaaleus). Noin jääkaapin kokoisia analysaattoreita toimitetaan eri puolille maailmaa. Yksittäisen osan kuluessa loppuun, vain se yksi osa vaihdetaan – ei suinkaan koko analysaattoria. Osana tätä vaihtomenettelyä on että pidetään näiden ”jääkaappien” käyttäjät ajan tasalla kouluttaen heille laitteiden uusimmat sovellukset.

Samalla tavalla Suolahdella Keski-Suomessa traktoreita valmistava Valtra myy vaihteistoja panttia vastaan. Kun vaihteisto menee rikki, Valtra vaihtaa sen toimivaan. Rikki mennyt vaihdelaatikko korjataan ja se on siten valmis uudelleen käyttöön. 

Tällainen liiketoimintamalli pienentää materiaalien kulutusta merkittävästi ja on siten erinomainen asia ympäristön kannalta. Asiakkaan (eli analysaattorin tai vaihteiston ostajan) näkökulmasta olennaisinta on toimiva tuote, ja se tässä mallissa taataan. Lisäksi ainakin Valtralla nämä ‘korjaus’insinöörien ja -asentajien tehtävät ovat halutuimpien tehtävien joukossa, koska siihen kiinteästi liittyvä ongelmanratkaisu motivoi työntekijöitä.  


Raahen terästehdas

Uusien tuotteiden ja liiketoiminnan ohella on keskeistä muuttaa nykyinen toiminta fossiilivapaaksi. Erinomainen esimerkki tästä on SSAB:n Raahen terästehdas, joka vielä tällä hetkellä tuottaa vuosittain neljä miljoonaa tonnia hiilidioksidia, eli 7 % koko Suomen päästöistä. SSAB aikoo muuttaa prosessinsa siten, että teräksen valmistuksessa ei enää käytetäkään kivihiiltä. Kivihiilen käytön sijaan yhdessä keskeisessä prosessin vaiheessa käytetään uusiutuvilla tuotettua sähköä. Tämän yhden muutoksen myötä Suomen päästöt putoavat merkittävästi. 

Vastaavat olemassaolevien prosessien ja tuotantotapojen muutokset ovat äärimmäisen tärkeitä työpaikkojen & elinkeinojen näkökulmasta kun siirrytään vähähiiliseen maailmaan.

3. Alueiden valmius ekologisen rakennemuutoksen edessä

On olennaisen tärkeää, että Suomen eri alueet pärjäävät ja vieläpä hyötyvät ekologisesta rakennemuutoksesta. Tällä tavoin siirtymästä tulee reilu ja hyvän elämän edellytykset koko maassa säilyvät. Tämä on myös Vihreiden tavoite. On kuitenkin ilmiselvää, että muutos on välttämättömyys eikä vanhaan haikailu tai nykyhetkeen takertuminen auta. Siksi maakuntien elinvoimapolitiikkaa ja valtion harjoittama aluepolitiikkaa on tarkasteltava ja muutettava ekologisen rakennemuutoksen näkökulmasta. 

Maakunnan liiton tärkein strateginen suunnitelma on maakuntasuunnitelma, jossa määritellään maakunnan omat kehittämisen painopisteet useiksi vuosikymmeniksi. Tätä suunnitelmaa tarkennetaan nelivuotiskausittain hyväksyttävässä maakuntaohjelmassa ja joka toinen vuosi maakuntaohjelman pohjalta tehtävässä toimenpidesuunnitelmassa (TOPSU) sekä osin myös vuosittaisissa maakuntaliittojen toimintasuunnitelmissa. Uudet maakuntaohjelmat laaditaan vuoden 2022 alkuun mennessä.

Maakuntaohjelmatyöhön liittyy myös älykkään erikoistumisen strategian (ÄES)  laatiminen.

Strategiaan on tiivistetty maakuntakohtaiset korkean osaamisen tavoitteet ja vahvuudet. EU  komissio korostaa entisestään älykkään erikoistumisen strategian merkitystä tulevalla EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakaudella 2021–2027. 

Älykkään erikoistumisen strategia poikkeaa maakuntaohjelman tavoitteista tai kärkitoimialoista siinä, että älykkään erikoistumisen painopisteet perustuvat alueen huippuosaamiseen. ÄES tavoitteleekin kasvua korkean osaamisen, tutkimuksen ja innovaatioiden sekä niitä tukevan koulutuksen kautta. Maakuntaohjelman tavoitteisiin taas pyritään laaja-alaisesti kehittämällä esimerkiksi tarvittavaa perusosaamista, huippuosaamista tai toimintainfrastruktuuria. (Kaikista edellä mainituista maakunnan kehittämisasiakirjoista käytän nimitystä maakuntastrategia.)

Kaikki edellä mainitut asiakirjat tulee tietysti olla linjassa keskenään. Ne ohjaavat aluekehitysrahojen jakamista. TEM on rakennerahastojen hallintoviranomainen, joka on valtuuttanut maakuntaliitot toimimaan välittävinä viranomaisina. Maakuntaliiton hallinnoimat alueelliset EAKR-rahat jaetaan maakunnan yhteistyöryhmän päätöksillä. Kuntalain mukaisesti toimittaessa myös maakuntahallitus voi tehdä rahoituspäätöksiä. Rahoituksen saamisen edellytyksenä on se, että suunnitellut toimet ovat Suomen rakennerahasto-ohjelman ja lainsäädännön mukaisia ja toteuttavat joko maakuntaohjelman tai älykkään erikoistumisen strategian tavoitteita.

Keräsimme maakuntasuunnitelmien kehittämisen painopisteet sekä älykkään erikoistumisen strategioiden (ÄES) kärkialavalinnat samaan taulukkoon (liitetaulukko). Arvioimme maakuntien valintoja suhteessa välttämättömään ekologiseen rakennemuutokseen sekä valmiutta muutokseen. Arviointi tehtiin käymällä läpi kehittämisen painopisteet, kärkialavalinnat ja niiden sanamuodot. Arvioinnista teki haastavaa maakuntastrategioiden vaihtelevuus, koska paikoin pidemmän tähtäimen maakuntasuunnitelma oli selvästi nivottu yhteen nelivuotisen maakuntaohjelman kanssa. Vastaavasti älykkään erikoistumisen kärkialavalinnat olivat paikoin esitetty erittäin selvästi ja paikoin niitä oli lähes mahdoton löytää. 

Maakuntasuunnitelmien painopistevalinnat on kirjoitettu hyvin yleisellä tasolla, mutta noin puolet maakunnista oli valinnut sanoja “kestävyys”, “resurssiviisaus”, “vastuullisuus” ja “kiertotalous”. ÄES-kärjissä oli paljon hyvää, esimerkiksi: “Älykkäät ja energiatehokkaat järjestelmät” Etelä-Pohjanmaalla, “Arktinen  kiertotalous” Lapissa, “Kaupunkien cleantech” Uudellamaalla, “Energian varastointimenetelmät” Keski-Pohjanmaalla , “Puhdas energia ja ympäristö” Etelä-Karjalassa sekä “Kiertotalous ja vähähiilinen talous” Pohjanmaalla. 

Maakuntasuunnitelmien ja Älykkään erikoistumisen strategioiden valinnoissa toistui myös muutaman kerran uusiutuminen, uudistumiskykyinen, modernisointi ja uudet ratkaisut. Uudistumis- ja muutosvalmius on välttämätöntä. Kokonaisuudessaan maakuntien elinkeinopoliittisten painopisteiden tarkastelun myötä voi sanoa, että valmius päästöjen vähentämiseen ja vähähiiliseen talouteen siirtymiseen on ihan kohtuullisen hyvä. Ottaen huomioon tarvittavien päästövähennysten määrän ja aikataulun kireyden, seuraavalle kaudelle tasoa, tahtia ja kunnianhimoa pitää kiristää.

Minua itäisen Suomen asukkaana huolestuttaa, että nimenomaan meidän alueemme strategiset painotukset ovat ympäripyöreämpiä ja enemmän business-as-usual -henkisiä kuin läntisen ja eteläisen Suomen valinnat. Jotta emme menetä ekologisen rakennemuutoksen tuomia elinkeino- ja työllisyysmahdollisuuksia, pitää strategisia painotuksia terävöittää ja suunnata kunnolla kohti vähähiilistä maailmaa. 

Toisaalta meillä on myös paljon potentiaalia. Esimerkiksi kotimaakuntani Kainuun isot yksityiset työnantajat ovat Terrafame, Transtech, matkailu ja puutuoteteollisuus. Kainuussa valmistetaan junia ja ratikoita, tuotetaan kemikaaleja sähköautojen akkuihin sekä tehdään puukerrostaloelementtejä. Juuri niitä asioita, mitä vähähiilinen maailma tarvitseekin. Toki edellyttäen, että nämä asiat tehdään kestävästi vesistöjä pilaamatta ja metsien monimuotoisuudesta, virkistyskäyttömahdollisuuksista sekä hiilinieluista huolehtien. 

Kaksi elinkeinoa, joiden varaan muuttuvassa maailmassa ei tulisi panostaa, löytyi maakuntastrategioiden läpikäynnissä. Etelä-Pohjanmaa nosti turkistarhauksen ja Keski-Pohjanmaan maakuntaohjelmassa on turpeen uusien käyttömuotojen kehittäminen. Nämä eivät ole tulevaisuuden aloja, ja niiden sijaan kannattaa kehittämispaukut suunnata muille toimialoille ja panostaa näiden alojen yrittäjien sekä työvoiman siirtymään. 

Kävimme läpi myös maakuntien ilmastostrategioiden ja päästövähennystavoitteiden tilanteen (liitetaulukko). Laadullista tarkastelua näiden suhteen emme tehneet, tarkistimme ainoastaan tilanteen: onko päästövähennystavoite asetettu ja/tai ollaanko sitä mahdollisesti parhaillaan päivittämässä. 

Käytännössä kaikilla manner-Suomen kahdeksallatoista maakunnalla on joko ilmastostrategia tai selvä päästövähennystavoite – suurimmalla osalla molemmat. Lappi, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Savo eivät ole asettaneet konkreettista päästövähennystavoitetta. Osalla ilmastostrategia ja/tai päästövähennystavoite on jo vanhentunut. Moni näistä maakunnista on parhaillaan päivittämässä tavoitettaan. Neljä maakuntaa (Etelä-Karjala, Kymenlaakso, Pirkanmaa ja Päijät-Häme) on virallisesti HINKU-maakuntia ja näiden lisäksi viidellä maakunnalla on  hiilineutraaliustavoite vuosille 2030-40. Suomen maakunnista siis puolella on olemassaoleva kunnianhimoinen päästövähennystavoite ja näiden lisäksi moni on parhaillaan päivittämässä tavoitettansa.  

Pääsääntönä voi sanoa, että vanhentuneet päästövähennystavoitteet ovat pitkälti Kioton vuonna 1997 solmitun kansainvälisen sopimuksen mukaisia. Kioton sopimuksen myötä Suomen päästövähennystavoitteeksi asetettiin -20 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Vuonna 2015 pidetty Pariisin ilmastosopimus kiristi päästövähennystavoitteita uuteen tutkimustietoon nojaten. Suomen tavoite päivitettiin hallitusohjelman hyväksymisen yhteydessä kesällä 2019. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035, joka tarkoittaa sekä hiilinielutason kasvattamista että yli 60 % päästövähennyksiä. Se tarkoittaa myös maakuntien tavoitteiden vastaavaa kiristämistä ja onkin nyt ajankohtaista monella maakunnalla ilmastostrategian ja/tai tavoitteiden päivittämisen yhteydessä.  

4. Miten arvioida maakunnan elinkeinopolitiikan ekologista valmiutta?

Lisääntyneen tiedon, lukuisten jo tapahtuvien toimien sekä kunnianhimoisempien päästövähennystavoitteiden myötä myös maakuntien elinkeinopoliittiset kärkialavalinnat pitää ajatella uudelleen. Toisin sanoen siirtymä vähähiiliseen maailmaan pitää ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon, kun seuraavaa maakuntaohjelmakautta vuosille 2022-25 valmistellaan sekä uusia ÄES-kärkiä valitaan. 

Tätä arviointia voi tehdä esimerkiksi seuraavan “tsekkauslistan” mukaisesti:

A. maakunnan itse valitsemat elinkeinopoliittiset kärkitoimialat ovat lähtökohtaisesti kestävällä pohjalla, 
B. näitä kärkialavalintoja tarkastellaan uudelleen ekologisen rakennemuutoksen näkökulmasta,
C. maakunnan kaikkien elinkeinojen muutostarve käydään läpi ja sitä tuetaan sekä 
D. maakunnan elinkeinopoliittisilla valinnoilla on globaalia vientipotentiaalia vähähiiliseen maailmaan siirtymisen markkinoilla. 

Asian konkretisoimiseksi käydään kohdat läpi Etelä-Savon elinkeinopoliittisten kärkivalintojen kautta. 

A. Maakunnan liitto on valinnut kärkitoimialoikseen metsä, ruoka ja vesi. Valitut toimialat ovat lähtökohtaisesti kestävällä pohjalla. 

B. Ekologisen rakennemuutoksen näkökulmasta pitää ajatella, millä lailla metsätalouden, ruoantuotannon ja veteen liittyen prosessien/tuotteiden/toimintatapojen on muututtava. Esimerkiksi metsien hakkuut ovat Etelä-Savossa olleet viime vuosina yli taloudellisestikin kestävän tason, ja se ei ole ok. Toisaalta erilaisissa puupohjaisissa tuotteissa on paljon potentiaalia. Panostetaanhan jalostusarvon nostamiseen ja uusien tuotteiden kehittämiseen riittävästi?

C. Maakunnan on syytä käydä läpi alueensa suurimmat työnantajat ja niiden toiminnan/tuotannon/prosessien muutostarve, kun fossiilienergiasta luovutaan. Toisaalta kannattaa katsoa myös päästöjen näkökulmasta – työllisyysvaikutuksiltaan pienellä toimijalla voi olla suuret päästöt. On olennaista hahmottaa toimet, joilla kukin pääsee fossiilisista eroon. 

D. Globaali vientipotentiaali. Itse näen, että Etelä-Savon kärkialavalinnoilla on vientipotentiaalia tulevaisuuden maailmassakin. Kannattaa aika ajoin tarkistaa, onko alueella osaamista/potentiaalia johonkin muuhunkin. Lähes jokainen Suomen metsäinen maakunta on nostanut biotalouden tai metsän kärkialakseen. Onko kaikkien järkevä panostaa siihen? Globaalin vientipotentiaalin näkökulmasta tuotteet kannattaa myös miettiä kunnolla. Esimerkiksi ruoantuotannon puolella varmaa on, että kasviproteiinien markkinat tulevat globaalisti kasvamaan. Samoin kestävästi tuotettujen eläintuotteiden. Miten olisi luomuruokamaakunta Etelä-Savo?

5. Mitä Suomen valtion pitäisi tehdä

Valtiolla ja valtion harjoittamalla aluepolitiikalla on siirtymässä paljon väliä. Olennaisimmat ekologisen rakennemuutoksen vauhdittamisen ja siirtymän oikeudenmukaisuuden varmistamisen elementit ovat koulutus- ja tki-politiikassa sekä erilaisten EU:n rahoitusinstrumenttien hyödyntämisessä. Rahoitusinstrumenteista olennaisimpia ovat Rakennerahastovarat, joita ohjataan alueellisten erojen tasapainottamiseen. 

EU:n ohjelmakausi – eli Rakennerahastokausi – vaihtuu pari vuoden sisällä. Siinä yhteydessä  valtion pitää arvioida päättyvän ohjelmakauden tulokset. Tällä päättyvällä ohjelmakaudella 25 % kehitysrahoituksesta on pitänyt käyttää vähähiilisiin hankkeisiin. Arvioinnissa pitää tarkastella kunnolla se, millaisia ns. vähähiiliset hankkeet ovat olleet: a) tarkistaa, onko euroja käytetty näihin hankkeisiin riittävästi ja etenkin b) millaisia vähähiilisyys-kriteerillä rahoitettavat hankkeet ovat oikeasti olleet ja millä lailla ne ovat vähentäneet päästöjä ja edistäneet siirtymää kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. 

EU näkee maailman muutoksen ja muutostarpeet sekä reagoi niihin erilaisin strategioin, säädöksin ja rahoitusinstrumentein. Esimerkiksi uuden komission lanseeraama Green Deal on juuri tätä: tuetaan alueita luomaan uutta työtä kivihiilikaivosten ja turvekenttien tilalle. Tällä hetkellä on meneillään esimerkiksi Elinkeinot murroksessa – ELMO -hanke, jossa pilotoidaan erilaisia tapoja sopeutua muutokseen. Muutoksen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa ja päästä mukaan neljänteen teolliseen vallankumoukseen, jossa maailma digitalisoituu hurjaa vauhtia.   

OECD painottaa, että elinkeinorakenteen muuttuminen riippuu olennaisesti siitä, miten alueilla osataan hyödyntää teollisuuden modernisaation ja vähähiilisyyden mahdollisuudet sekä samalla huolehtia työntekijöiden ja asukkaiden hyvinvoinnista. OECD myös toteaa, että alueellisen oman innovaatio- ja tki-toiminnan lisäksi on olennaisen tärkeää osata hyödyntää muualla kehitettyjä asioita. 

Uutta EU:n rakennerahastokautta valmisteltaessa sekä maakuntastrategioiden päivityksen kynnyksellä valtion pitää varmistaa, että alueiden painopisteet tarkastellaan ekologisen rakennemuutoksen näkökulmasta. Tällä tavoin käydään läpi, millaisia muutostarpeita elinkeinorakenteessa on (sekä mahdollisesti häviäviä että etenkin muuttuvia) ja alueiden mahdollisuudet hyötyä muutoksesta. 

Tähän kannattaa soveltaa siltasopimusmallia, jossa eri ministeriöt kävivät maakuntien kanssa alueen tilannekuvaa ja kehittämistarpeita läpi. Nyt kehittämisen kulmaksi otetaan ekologinen rakennemuutos ja vähähiiliseen maailmaan siirtyminen. Sen vaatimat investointi-, koulutus- ja tutkimustarpeet sekä siitä hyötymisen mahdollisuudet. Nimetään tämä sopimus vaikka “Ekologisen siirtymän sopimukseksi”. 

Osana Ekologisen siirtymän sopimusta käydään läpi maakuntien koulutusmahdollisuudet ja -tarpeet. Onhan koulutusta tarjolla “oikeille aloille” ja muunto- & lisäkoulutusmahdollisuudet riittäviä. OECD:n mukaan, jos osaavaa työvoimaa ei ole saatavilla, on erittäin hankala houkutella uusia välttämättömiä investointeja teollisuuden modernisoimiseksi sekä jalostusarvon nostamiseksi. Ekologisen siirtymän sopimusten yhteyteen soveltuvat erinomaisesti aluekehityskeskustelut, jotka on kirjattu parhaillaan lausuntokierroksella olevaan lakiesitykseen alueiden kehittämisestä. Näissä aluekehityskeskusteluissa ministeriöt käyvät kunkin maakunnan kanssa läpi alueen ekologisen siirtymän sopimuksen ja olennaiset toimenpiteet vähähiiliseen maailmaan siirtymiseksi. 

Vähähiiliseen maailmaan siirtymiseksi iso osa asioista ja etenkin muutoksesta perustuu osaamiseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Tämä väistämättä keskittyy ainakin jonkin verran yliopistojen, tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen ympärille. Onkin keskeistä, että yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa kehitettävät asiat ja osaaminen siirtyvät jollain mekanismilla työpaikoiksi maakuntiin. Tässä maakunnilla on vielä petrattavaa – kuinka houkutella osaamista ja innovaatioita ulkopuolelta.  

EU suhtautuu ilmastokriisin torjuntaan kunnianhimoisesti ja on linjannut tavoitteen olla ensimmäinen hiilineutraali maanosa. EU:lla on useita rahoitusmekanismeja, joilla siirtymää voidaan vauhdittaa Horisontti-puiteohjelmasta rakennerahastovaroihin. Näiden lisäksi EU on lanseerannut Green Deal -nimisen kokonaisuuden, jonka yksi osa on ns. oikeudenmukaisen siirtymän rahoitus (JTF = Just Transition Fund). Tämä on korvamerkitty tuki alueille, jotka joutuvat luopumaan kivihiilestä tai turpeesta. 

Suomessa  rahoitus tullaan käyttämään turpeesta luopumiseen varmistaen korvaavan työn ja toimeentulon syntyminen. Suoran JTF-rahan lisäksi EU:n rakennerahastorahojen varoja tulee käyttää tämän oikeudenmukaisen siirtymän tekemiseen. Kun tätä siirtymää tehdään, on olennaisen tärkeää pyrkiä merkittävästi vähentämään turpeentuotantoa kokonaisuudessaan – ei pelkästään turpeenpolttoa. Eli toisin sanoen ei kannata luoda turpeelle uusia, korvaavia käyttömuotoja vaan jättää turve kokonaan nostamatta.   

Rahoitusta saadakseen alueiden on tehtävä ‘Oikeudenmukaista siirtymää koskeva suunnitelma’, joka pääpiirteissään vastaa edellä esittämääni ‘Ekologisen siirtymän sopimusta’. EU:n esittämä kokonaisuus on erittäin hyvä malli. EU-päätöksenteossa on huolehdittava siitä, että koko Green Deal -paketti ja siihen liittyvä oikeudenmukaisen siirtymän rahasto toteutetaan. Koronakriisin myötä EU parlamentissa sekä jäsenmaiden joukosta on noussut kyseenalaistavia puheenvuoroja Green Deal:n toteuttamiseen liittyen. Ilmastokriisi ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään, vaan se pitää edelleen ratkaista. Ja sen ratkaisemiseksi tarvitaan nimenomaan Green Deal:n tyyppisiä kokonaisuuksia.

Takaisin EU:n rakennerahastoihin. Niiden tavoitteita ja toimenpiteitä vähähiilisyysnäkökulmasta pitää miettiä kunnolla. Yksi olennainen perussääntö pitää olla se, että kestämätöntä toimintaa ei rahoiteta. Lisäksi fossiilisista eroon pääsemiseksi vaadittavaa prosessien ja toiminnan muutosta sekä siihen liittyvää tki-toimintaa kannattaa rahoittaa. 

Päättyvän ohjelmakauden tyylinen konkreettinen osuus vähähiilisten hankkeiden rahoittamiseksi on tarpeen. Nykyisessä ohjelmassa indikaattoreissa mitataan säästettyä energiaa ja tuotettua uusiutuvaa energiaa. Näiden rinnalle tai tilalle pitää tuoda mittaristo ja indikaattorit kokonaisvaltainen muutos silmälläpitäen – esimerkiksi vähennettyjen kasvihuonekaasujen määrä, vähentynyt fossiilienergian kulutus tai osaamisen lisääntyminen.

6. Lopuksi

Tämän artikkelin tavoite oli kaksiosainen. Ensinnäkin varmistaa se, että Suomi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään riittävästi ja tarpeeksi nopeasti, jotta globaali ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä ja maapallo säilytettyä elinkelpoisena. Toisaalta se, että Suomen eri alueilla on elinvoimaa, työpaikkoja ja hyvän elämän elämisen mahdollisuuksia. 

Näiden tavoitteiden toteutumisessa maakunnissa tapahtuva aluekehittäminen, elinkeinopoliittisten painopisteiden valinta sekä kehittämishankkeiden rahoittaminen on tärkeää. Elinkeinopoliittisilla valinnoilla ja hankerahoituksella pystytään sekä hillitsemään ilmastonmuutosta että parantamaan alueiden elinvoimaa. Vastaavasti valtion pitää omilla toimillaan ohjata alueita oikeaan suuntaan. 

Näistä elementeistä syntyi tämä artikkeli, joka toivottavasti herätti ajatuksia ja kannusti toimintaan. Se on tärkeää nyt, koska uusi rakennerahastokausi on käynnistymässä, maakuntien älykkään erikoistumisen kärkialavalintoja päivitetään ja lisäksi reilun siirtymän rahoitus tulee maakuntien käyttöön. 

Silja Keränen


2 kommenttia "Analyysi ilmastokestävästä aluepolitiikasta – miten maakunnissa toteutetaan elinkeinojen ekologinen rakennemuutos"

  • Markku Bäckman sanoo:

    Tässä kirjeessä on paljon hyviä ajatuksia siitä miten tämän kehityksen tulisi edetä meillä Kainuussa ja muuallakin Suomessa

    Mutta tämänhetken tilanne on, että metsän hakkuut ovat makunnassamme ainakin täällä Ylä-Kainuussa aivan tolkuttoman massiivisia nimenomaan Metsähallituksen taholta.
    Herää kysymys, että onko tarpeellista enää haaveilla jonkun biosellutehtaan perään Paltamoon, koska se todennäköisesti lisäisi hakkuutarvetta edelleen.
    Kaikki kuitu -ja sellupuu, sekä osa tukkipuusta päätyy tällähetkellä maakunnan ulkopuolelle jalostettavaksi. Eipä ihme, että Kontiomäki- Pesiönkylä rataosuus saa mittavat korjausrahat…. ? Näin sitä tätä Kainuuta näivetetään ja pidetään banaanivaltion tyyliin tyytyväisenä. Puut hakataan päätehakkuuna yhä nuorempana, josta seuraa tukkipuupula. Tukkipuupulasta seuraa että Kainuuseen ja varsinkaan Ylä-Kainuun alueelle ei koskaan voida perustaa mekaanista puunjalostusteollisuutta, joka on huomattavasti parempi työllistäjä kuin valtavaan raaka-aineen käyttöön perustuva sellunkeitto. Nykyään käytetään sanaa bio, joka on täysin ihmisten harhauttamista kun puhutaan sellun ja paperin valmistuksesta.

    Metsienhakkuu ei mielestäni näin ollen ole kestävällä pohjalla.
    Turvetuotanto pitäisi pikimmiten lopettaa kokonaan, koska haitat ovat vesistöille ja ilmastolle niin suuret ja saatava hyöty ympäristöhaittoihin verrattuna olemattoman pieni.

    Metsäojituksilla pilattiin kainuun vesistöt jo 60-80 luvulla ja sen jälkeisillä uusintaojituksilla. Ja kaikki tämä tuho valtion rahoituksella, johon toimintaan Metsäkeksus ilmeisesti vieläkin myöntää rahaa, jos MTK.läinen metsätalousministeri niin päättää.

    Hakusessa se Kainuunkin linja on, mitkä ovat ne elinkeinojen kärjet, oikeastaan vähän ristikkäistä hämmentämistä. Valitettavasti viihtyisällä ympäristöllä vesineen ja metsineen ei näytä todellisuudessa olevan suurtakaan arvoa päätöksiä tehtäessä jos hommantekijällä on komiat hartiat. Lopputoteamus: Näköalatonta se on Kainuussa ja on se Valtiollakin. Täytyisi saada laki , joka velvottaisi investoimaan alueelle, jos alueen raaka-aineita käytetään.

    ” Tulipahan vuodatettua”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä