—
Degrowth ymmärretään usein väärin samaistamalla se taloudelliseen taantumaan. Degrowth-politiikka tähtää talouden ja yhteiskunnan uudelleenjärjestämiseen purkamalla niiden kasvuriippuvuutta. Nykymuotoisen yhteiskunnan kasvuriippuvuudella ei siten voida suoraan kritisoida degrowth-politiikkaa
Euroopan parlamentissa Brysselissä järjestettiin toukokuun puolivälissä Beyond Growth -konferenssi, jonka tarkoituksena oli haastaa vallitsevaa päätöksentekoa ja yhteiskunnallista tavoitteenasettelua siirtämällä politiikan painopistettä pois talouskasvun tavoittelusta. Konferenssin kutsuivat koolle 20 meppiä Euroopan parlamentin puhemiehen, Roberta Metsolan tuella ja osallistujina konferenssissa oli asiantuntijoita, poliitikkoja ja yrittäjiä eri maista. Myös Suomesta oli mukana useita osallistujia (ks. esim. SOSTE tai BIOS).
Beyond Growth -konferenssi innoitti myös degrowth (suomeksi joskus kohtuutalous) -kritiikkiä. Esimerkiksi brittiläinen talouslehti The Economist julkaisi kriittisen tekstin Beyond Growth -konferenssista ja siellä vallinneesta degrowth-ajattelusta. Yksi konferenssin puhujista, ekologisen taloustieteen tutkija Timothée Parrique kirjoitti blogiinsa vastineen The Economistin tekstille ja syytti lehteä väärinymmärryksistä.
Degrowth ymmärretäänkin usein julkisessa keskustelussa väärin, mikä johtunee osin siitä, että sitä tarkastellaan nykyisen kasvuriippuvaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Pyrin tässä tekstissä selventämään joiltain osin, mistä degrowthissa on kyse.
Degrowth vai post-growth?
Degrowthin lisäksi käytetään joskus myös termiä post-growth. Esimerkiksi vuonna 2018 myöskin Euroopan parlamentissa järjestettiin Post-Growth-konferenssi. Vaikka nämä ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, ne eivät ole kuitenkaan synonyymeja. Degrowth korostaa enemmän BKT:n supistumisen välttämättömyyttä kun taas post-growth on agnostisempi BKT:n kasvun suhteen. Esimerkiksi paljon huomiota saaneen donitsitalousmallin kehittäjä Kate Raworth ei käytä termiä degrowth, mutta donitsitalous voidaan lukea kuitenkin post-growth perinteeseen.
Degrowthia ja post-growthia yhdistää siis kasvukeskeisyyden kritiikki. Vuonna 2022 julkaistussa kirjassa (Schmelzer ym. 2022) The Future is Degrowth – A Guide to a World beyond Capitalism korostetaankin, että degrowth on paitsi yhteiskuntapoliittinen päämäärä, kasvun kritiikkiä sekä alusta erilaisille keskusteluille. Degrowth on myös samaan aikaan poliittinen projekti ja akateeminen tutkimusperinne. Kirjassa (s.20) lähestytäänkin degrowthia sateenvarjoterminä, joka pitää sisällään useita eri tutkimusohjelmia ja poliittisia projekteja.
Degrowth ei tarkoita taantumaa
Koronakriisin talouspoliittista strategiaa pohtimaan asetettu ekonomistityöryhmä (Vihriälä, Holmström, Korkman & Uusitalo) kirjoitti raportissaan, että “[t]uore kehitys kielii siitä, että paljon puhuttu ”degrowth” (negatiivinen kasvu) on ohdakkeinen tie ilmaston lämpenemisen torjumiseen. Talouden supistuminen aiheuttaa paljon inhimillistä hätää ja sosiaalisia ongelmia sekä jatkuessaan todennäköisesti enenevästi poliittisia ristiriitoja.”
Tällainen ymmärrys, jossa degrowth samaistetaan taantumaan ja argumentoidaan degrowthia vastaan vetoamalla taantuman haitallisiin vaikutuksiin, on yleinen, mutta harhaanjohtava. Degrowthissa ei ole kyse bruttokansantuotteen (BKT) supistamisesta sinänsä eikä etenkään hallitsemattomasta taantumasta. Degrowth-politiikan ytimessä on talouden läpi kulkevien materiaalivirtojen (throughput) vähentäminen. Kuitenkin, koska BKT on vahvasti kytköksissä materiaalivirtoihin eikä riittävästä irtikytkennästä ole näyttöä, myös BKT todennäköisesti supistuu degrowth-politiikalla. Materiaalivirtojen vähentäminen siis degrowthin kannattajien mukaan edellyttää myös BKT:n supistumista.
Degrowth ei ole talouskuria
Degrowthin samaistaminen taantumaan kulkee käsi kädessä sen kanssa, että degrowthin nähdään johtavan talouskuriin. Huolena on tällöin erityisesti degrowth-talouskurin hyväksyttävyys ja sen negatiiviset vaikutukset erityisesti köyhimpiin ihmisiin. Schmelzer ym. (2022, 22–23) torppaavat tämän väitteen. Heidän mukaansa talouskuria on harjoitettu nimenomaan leikkaamalla julkisia palveluja talouskasvun nimissä, mistä on seurannut eriarvoisuuden kasvua. Degrowth sen sijaan tähtää julkisten palveluiden vahvistamiseen sekä tulojen ja varallisuuden radikaaliin uudelleenjakoon. Tarkoituksena ei siten ole juustohöylätä kaikkea taloudellista toimintaa, vaan supistaa ylikulutusta, demokratisoida tuotantoa ja dekommodifioida taloutta.
Siten degrowth tähtää syvälliseen yhteiskunnan laadulliseen muutokseen, jota ei voida tarkastella vain määrällisenä muutoksena. Degrowth-tutkijat ovat tietoisia nykyisten yhteiskuntien kasvuriippuvuuksista. Yhteiskunnan laadullisen muutoksen avulla näistä riippuvuuksista on tarkoitus irtautua. Keskeistä tässä on talouden ja yhteiskunnan markkinariippuvuuden vähentäminen ja syvällinen demokratisointi (Schmelzer ym. 2022, 212–250).
Kohti parempaa degrowth-kritiikkiä
Talouskasvu on kiistatta historiallisesti kasvattanut materiaalisen elintason nousun kautta myös ihmisten hyvinvointia. Nyt käsillä oleva ekologinen kriisi kuitenkin pakottaa pohtimaan talouskasvun tulevaisuutta uudelleen. Selvää on, ettei talouskasvu voi jatkua nykyisessä muodossaan, jossa ympäristökuormitus seuraa BKT:n kasvua.
Kuten Timothée Parrique kirjoittaa, jotta talouskasvu voi jatkua, se tulisi kytkeä irti kaikista ympäristöhaitoista absoluuttisesti (ympäristöhaitat vähenevät, vaikka talous kasvaa), globaalisti, riittävällä nopeudella ja lisäksi irtikytkentä olisi kyettävä pitämään yllä ilman takaisinkytkentää. Tämän saavuttaminen näyttää epätodennäköiseltä (ks. esim. Hickel & Kallis 2019 ja kotimaisessa kontekstissa BIOS-tutkijat 2019). Vihreän kasvun kannattajat kuitenkin ajattelevat, että irtikytkentää kannattaa yrittää. Irtikytkennän puolesta ei ole heidän mukaansa evidenssiä, koska sitä ei ole tosissaan yritetty. Tätä näkemystä edustaa esimerkiksi valtiovarainministeriö.
Keskustelu talouskasvusta ja degrowth-kritiikki eivät voi kuitenkaan nojata siihen, että talouskasvun loppumisesta seuraa ongelmia. Ympäristön kuormitusta on pakko vähentää, jotta pahimmat ekologisen kriisin katastrofiskenaariot vältetään. Ilman uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten kasvusta saadaan tällä tavalla aidosti kestävää, talouskasvun hyötyjen korostaminen on vain yksi tapa viivytellä ilmastotoimia ja muihin ekologisiin kriiseihin liittyvää politiikkaa.
Lue lisää
- Matthias Schmelzer, Andrea Vetter ja Aaron Vansintjan (2022), The Future is Degrowth: A Guide to a World beyond Capitalism. Verso Books.
- Jason Hickel (2021), What does degrowth mean? A few points of clarification. Globalizations 18 (7): 1105-1111. https://doi.org/10.1080/14747731.2020.1812222
Jussi Systä on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.