Hyppää sisältöön

Vierasblogi: Dis/ableismi

Vieras

Termi ableismi on yleistynyt Suomessakin viime vuosina. Sen merkitys ei vielä tunnu olevan kaikille aivan selvä. Tämä hankaloittaa sen käyttöä yhteiskunnallisessa keskustelussa, vaikka haitallinen ilmiö, jota sillä kuvataan, kukoistaa Suomessa. Ableismin lisäksi tarvitsisimme toisen sanan, disabilismin, mutta se ei ole vielä suomalaiseen keskusteluun rantautunut. 

Englantia osaava voi helposti päätellä, että ableismi viittaa toimintakykyyn, tarkoittaahan englannin sana able suomeksi pystyvää tai kykenevää. Täysin suomenkielistä sanaa ableismille ei ole olemassa, mutta sen voisi kääntää esimerkiksi toimintakykyolettamaksi, jonka perusteella maailmaa rakennetaan. Normit heijastavat myös sitä mitä arvostamme. Termi liittyy yhteiskunnalliseen vammaistutkimukseen ja erityisesti vammaisuuden sosiaaliseen malliin, jonka mukaan yhteiskunta luo vammaisuutta. Ennen sosiaalista mallia oli vallalla lääketieteellinen malli, jossa vammaisuus käsitetään yksilön vikana, normista poikkeamisena. 

On selvää, että kaksi näin erilaista mallia tuottaa erilaisen analyysin siitä mitä vammaisuus on ja millaisia toimenpiteitä se yhteiskunnalta vaatii. Tiivistetysti: lääketieteellisessä mallissa toivotun muutoksen kohteena on yksilö, sosiaalisessa mallissa yhteiskunta. 

Vammaisuuden sosiaalisesta mallista on kehittynyt nykyään vallalla oleva ihmisoikeusperustainen malli, jonka mukaan vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien on toteuduttava. Kun näin olisi, vammaisten asema yhteiskunnassa olisi täysin yhdenvertainen muihin nähden. Ableismin ja disabilismin käsiteet ovat tässäkin mallissa keskeisiä, koska vammaisten ihmisoikeudet eivät voi toteutua, mikäli vammaisia ihmisiä syrjitään toimintakykyoletuksiin perustuen. 

Termi ableismi on tullut Suomeen vammaistutkimuksen kautta. Toistaiseksi se esiintyy ennen kaikkea intersektionaalista feminismiä tuntevien sekä vammaisaktivistien puheissa. Se liitetään lähes poikkeuksetta vammaisuuteen, vaikka ableismia on moni muukin asia. Esimerkiksi keittiötä suunnittelevan arkkitehdin täytyy päättää mitoituksesta. Säädettävät keittiökalusteet eivät ole lyöneet läpi yleisesti, joten arkkitehti tekee ratkaisun oletuksen perusteella. 1960-luvulle asti keittiöt suunniteltiin tyypillisesti naisen keskipituuden mukaan, koska oletettiin, että niissä työskentelevät vain naiset. Tässä toimintakykyoletus liittyy ennen kaikkea sukupuoleen tai pituuteen, ei vammaisuuteen.   

Kelpaako hiihtotaidoton suomalaiseksi?

Hyvä ja kotoinen esimerkki ableismista näin lumisena helmikuuna on argumentit, joita käytetään keskustelussa talvikunnossapidosta. Sanotaan, että suomalaisen pitää vain kiivetä lumivallin yli, että suomalaisen pitää osata hiihtää, muuten joutaa muutamaan johonkin lumettomaan maahan. Kääntäen: oletetaan että ihminen joka ei osaa hiihtää tai kiivetä lumivallin yli, ei kelpaa suomalaiseksi. Vika on tässä epäkelvossa yksilössä, ei yhteiskunnassa joka ei huolehdi asianmukaisesta talvikunnossapidossa. 

Usein tällaiset oletukset, arvostukset ja niistä johdetut normit syrjivät vammaisia ihmisiä, niiden perusteella tehdään ratkaisuja. Niiden perusteella teille jätetään lumikasoja ja näin ollen minä, kävelemätön pyörätuolinkäyttäjä, en ole suomalainen eikä minun kuulukaan päästä ulos asunnostani tekemättömien lumitöiden takia. Nämä oletukset osaltaan myös luovat vammaisuutta: niiden takia on esteitä, jotka tekevät joistain ihmisistä vammaisia.  

Mutta onko ihminen aina vammainen, jos hän ei kykene ylittämään lumivallia? Muut kuin sosiaalisen mallin puhdasoppisimmat kannattajat vastannevat tähän kysymykseen kieltävästi. On kuviteltavissa lukuisia syitä, joiden takia ei-vammainen ihminen ei kykene ylittämään lumivallia. Siitä huolimatta väite on ableismia. Ableismi ei liity vain vammaisuuteen, vaan ylipäätään toimintakykynormeihin. 

Pitäisi puhua myös disabilismista

Ableistisista oletuksista voi aiheutua nimenomaan vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää. Siitä ei pitäisi käyttää sanaa ableismi, vaan disabilismi. Se tulee englannin sanasta disabled, vammainen (tai vielä tarkemmin kääntäen vammautettu). Joidenkin mielestä näitä sanoja voi huoletta käyttää toistensa synonyymeina, mutta pohjimmiltaan näillä käsitteillä on merkittävä ero. Disabilismi (syrjintä) on ableismin (oletus) seuraus. (Kumari, s. 5.) Perustellusti voi myös sanoa, että ableismi on rakenteellista tai välillistä syrjintää ja disabilismi välitöntä syrjintää. Näiden syrjinnän muotojen eroista voi lukea esimerkiksi Yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuilta. 

Näiden kahden termin samastamisella on konkreettisia vaikutuksia, jotka estävät yhteiskunnan syvällisen muutoksen kohti aidosti yhdenvertaista yhteiskuntaa. Väite on helpointa perustella esimerkillä:

On disabilismia rakentaa elokuvateatteri, jonne ei pääse pyörätuolilla. Siinä syrjitään vammaisia ihmisiä suoraan. On ableismia rakentaa elokuvateatterin sali niin, että pyörätuolilla pääsee vain yhteen (yleensä elokuvaelämyksen kannalta surkean huonoon) paikkaan.

Jälkimmäinen perustuu oletukseen, että vammaiselle ihmiselle käy ihan mikä tahansa paikka eikä hänen tarvitsekaan saada valita missä osassa salia tahtoo elokuvan katsoa. Mahdollisuutta valita paikka ei arvosteta niin paljon että sen tarjoamista kaikille pidettäisiin toteuttamisen arvoisena.

Suomessa, jossa käytetään vain sanaa ableismi (merkityksessä vammaisten syrjintä), eikä lainkaan disabilismin käsitettä, tyydytään hyvin usein pyrkimään eroon vammaisten syrjinnästä ja unohdetaan analysoida ongelmallisia oletuksia, jotka sen aiheuttavat. Jäädään siis elokuvateatterien vammaiskarsinoiden asteelle, eikä koskaan edes pyritä siihen että vammainen voisi itse valita paikkansa.

Lue lisää: 


Amu Urhonen on feministi, vammaisaktivisti ja tamperelainen kunnallispoliitikko. Hän on toiminut mm. vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n puheenjohtajana sekä vammaiskysymysten asiantuntijana Tampereen kaupungilla ja IFRC:llä (Kansainvälinen Punainen Risti). Tällä hetkellä Urhonen työskentelee Koneen säätiön rahoittamassa Vammaisaktivismia tekemässä -hankkeessa. Hän tarvitsee kuvaavia ja harkitusti valittuja sanoja työssään niinkuin rakentaja työkaluja omassaan.

Artikkelikuva: Simon, Pixabay.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä