—
Yleisestä asumistuesta ja toimeentulotuen asumisosasta esitetään usein harhaanjohtavia ajatuksia. Tässä tekstissä pyrin perustelemaan, miksi yleinen asumistuki on yksi Suomen parhaiten toimivia ja tarpeellisimpia sosiaalietuuksia.
Asumistukea maksetaan merkittäviä määriä, vuoden 2023 talousarviossa yleistä asumistukea noin 1,7 miljardia euroa. Lisäksi köyhimmillä, joilla ei ole riittäviä tuloja, riittävän korkeaa perusturvaa (ml. yleinen asumistuki) eikä merkittävää varallisuutta voi asuminen tulla korvattavaksi myös viimesijaisessa toimeentulotuessa. Perustoimeentulotuen asumismenoihin meni noin 325 miljoonaa euroa vuonna 2022, joskin korona- ja energiakriisien aikana menot ovat olleet todennäköisesti normaalia suuremmat ja yleisen asumistuen menoihin on luettu mukaan esimerkiksi 83 miljoonaa euroa väliaikaiseen sähkötukeen.
Virheellisiä väitteitä asumistuesta ovat esimerkiksi:
- Asumistuki nostaa vuokrien hintaa ja on tulonsiirto rikkaille vuokranantajille
- Asumistuki luo merkittäviä kannustinloukkuja
- Asumistuen kustannukset ovat karanneet hallitsemattomasti käsistä.
Todellisuudessa:
- Asumistuki turvaa köyhempien suomalaisten asumista eli kohdistuu juuri sinne, minne pitääkin
- Asumistuki toimii joustavasti matalapalkkatukena eli osin parantaa kannustimia
- Asumistuen kulut ovat nousseet pitkälti päätösperäisesti eli koska poliitikot (myös kokoomuslaiset) ovat niin päättäneet
Yleinen asumistuki on väliaikaista tukea, kun asumiseen ei muuten olisi varaa
Asumistuki ei mitenkään merkittävästi nosta vuokria
Asumistuki on toimiva matalapalkkatuki
Asumistuki ja asuntoallokaatio
Opiskelijat pois yleiseltä asumistuelta?
Yleinen asumistuki on väliaikaista tukea, kun asumiseen ei muuten olisi varaa
Asuminen on perustarve ja perusoikeus. Kelan tutkija Antti Veilahti laittoi vuonna 2018 asumistuen kustannukset laajempaan kontekstiin Kelan Tutkimusblogissa (josta myös alla oleva loistavan informatiivinen kuvio). Tuolloin asumistukimenot olivat korkeimmillaan liki 2 miljardissa eurossa vuodessa, mutta kulut ovat sen jälkeen laskeneet.
Asumistukea saadaan yleensä myös lyhyitä aikoja kerrallaan. Väitän, että ihmisten “asumisura” yhdessä asunnossa on tyypillisesti huomattavasti pidempi kuin tuen saannin kesto. Kelan tutkija Tapio Räsänen on mallintanut, että vuosina 2013–2016 alkaneiden uusien asumistukijaksojen mediaanipituudeksi noin 20 kuukautta. Nopeimmin tuelta poistuivat nuoret ja opiskelijat.
Toisin kuin ARA-tuettujen asuntojen kohdistumisessa, asumistuessa on siis toistuvaa tuloharkintaa (ARA:ssa alussa). Tuki on sitä pienempi, mitä enemmän ruokakunta tienaa, kunnes ruokakunta tienaa tarpeeksi, ettei tukea enää tarvitse.
Asumistuen tuloharkinta on poikkeuksellisen joustavaa ja ”asiakasystävällistä” verrattuna moneen muuhun tukeen. Jos ihmisen tulot ovat hyvin ennustettavia asumistukea tarkistetaan vain pyynnöstä ja kerran vuodessa tehdään vuositarkistus. Jos taas tulot vaihtelevat paljon kuukausittain, tulee tuki tarkistettavaksi vain tulojen noustessa 400 eurolla yli keskiarvotulon tai pudotessa 200 eurolla. Tällöinkin ihmisen on itse kerrottava kelaan muuttuneesta tilanteesta.
Syntyvä ns. lukitusvaikutus on paljon pienempi kuin tuetuissa asunnoissa. Jos Helsingissä saa HEKA:n asunnon, on laajalti hyväksytty totuus, että asumisoikeudesta kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain, koska vuokra on vastaavaa markkinavuokraa halvempi. Markkinavuokraiseen asuntoon muutettaessa ero iskee lompakolle suoraan jopa satojen eurojen mitalla (asumistuesta huolimatta).
Tuettuja asuntoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Kuten julkisuudessakin on keskusteltu (Helsingin Uutiset 8.9.2020), kotitalouden elämäntilanteiden muuttuessakin säännöt mahdollistavat yleensä asunnossa pysymisen tai jopa sen “testamenttaamisen” seuraavalle sukupolvelle.
Erityisesti taloustieteilijä Tuukka Saarimaa on pitänyt esillä sitä, että suurempaa määrää “kohtuuhintaista” eli ARA-tuettua asumista ei edes kannattaisi tavoitella (esimerkiksi hänen ja Essi Eerolan VATT-työpaperi Who Benefits from Public Housing). Kun rakennetaan tuettua asumista kaupungeilta ja kunnilta jää saamatta tuloja, joita voitaisiin käyttää muihin menoihin ja segregaatio jopa lisääntyy, jos näitä asuntoja rakennetaan erityisesti valmiiksi pienituloisemmille alueille.
Samaisen tutkimuksen mukaan markkinavuokraa matalampien vuokrien kustannukset Helsingille ovat samaa luokkaa kuin yleinen asumistuki Helsingissä. Yleisen asumistuen tosin maksaa valtio.
Hyötymään “kohtuuhintaisista asunnoista” pääsee vain pieni osa onnekkaita, kun taas yleistä asumistukea saavat kaikki sitä tarvitsevat – silloin, kun sitä tarvitsevat, eivät vuodesta toiseen. Lisäksi “kohtuuhintaiseenkin” asuntoon voi joutua hakemaan yleistä asumistukea tai toimeentulotukea perheen tilanteen ollessa vaikea.
Sekä vasemmalla että oikealla kritisoidaan asumistukia siitä, että lopulta tuki menee vuokranantajan taskuun. Vasemmalla ”pahis” on kapitalisti-vuokranantaja ja oikealla esim. ay-liikkeen omistama Kojamo. Todellisuudessa on sitä parempi, mitä enemmän meillä on vuokra-asuntojen tarjontaa: lisätarjonta laskisi vuokrien hintaa, ihan taloustieteen perusopintojen mukaisesti. Tilanne ei lyhyellä tähtäimellä tietenkään ole ihan näin yksinkertainen, kuten HYPO:n Juhana Brotherus ja Suomen vuokranantajien Sakari Rokkanen Ylen jutussa avaavat.
Kelan Tutkimusblogi vuodelta 2017:
VATT uusin, 2022, tutkimus tarkasteli vuoden 2015 asumistuen muutoksia ja totesi MustRead-verkkomedian ekonomisti Roger Wessmanin mukaan asumistuen hyödyistä seuraavaa:
VATTin tutkijoiden arvion mukaan euron nousu asumistuessa nosti tuen saajien vuokria noin sentillä, eikä tämäkään nousu ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksen mukaan 99 prosenttia asumistuen hyödyistä valui asumistuen saajille. Vain prosentti meni kiinteistön omistajille.
Asumistuki ei mitenkään merkittävästi nosta vuokria
Asumistuen vuokria nostava vaikutus on usein toisteltu myytti, johon joskus itsekin uskoin. Kuvitellaan, että asumistuki luo vuokranantajille “takuutulon” vuokrien “lattiahinnan” tai “pohjahinnan” muodossa. Vuokranantaja siis luottaisi siihen, että kuinka huonokuntoiseen asunnon tahansa saa vuokralle ainakin sillä summalla, joka ei tule vuokralaisen omasta pussista.
VATT on useassa hyvälaatuisessa tutkimuksessa selvittänyt, ettei tälle teorialle löydy näyttöä. Asumistuki ei nosta vuokria.
Samaa asiaa on tarkasteltu myös toimeentulotuen kohdalla (Eerola, Lyytikäinen, Saarimaa & Öberg Toimeentulotuen saajien elämäntilanne, asuminen ja työnteko –julkaisussa 2019):
Toimeentulotuen asumismenonormit eivät näytä muodostavan alarajaa vuokrille. Tutkimusaineistosta havaittiin, että koko maan tarkastelussa vuokrajakaumissa ei ole kasautumista vuokranormien kohdalla eikä normien lähistöllä ole ylihintaisia asuntoja. Asumismenojen perusteella maksetun toimeentulotuen osuus vuokrasummasta on vapaarahoitteisilla vuokramarkkinoilla noin 5 prosenttia, joten voidaan arvioida, että tuen vaikutus kokonaiskysyntään on pieni.
Olisikin absurdia ajatella, että pitkäaikaisesti toimeentulotuella oleva olisi haluttu vuokralainen. Lukuun ottamatta esim. kaupunkien tuettuja asuntoja, joihin tehdään laajempaa tarveharkintaa, itse olen ainakin yleensä joutunut vuokra-asuntoa hakiessa todistamaan vakaita tuloja yms. Yksityinen vuokranantaja haluaa mieluiten ”hyvän vuokralaisen”.
Kuten aiemmin todettiin, saadaan asumistukea tyypillisesti vain lyhytaikaisesti. Tällöin rationaalinen vuokralainen ei ota vastaan minkälaista tahansa vuokraa, koska hän ei odota saavansa tukea läpi koko asuinajan. Hän ottaa sellaisen asunnon, jonka saa ja johon hänellä on varaa.
Toimeentulotuen saanti on yleisen asumistuen saantiakin harvinaisempaa ja lyhytaikaisempaa. Jatkuva toimeentulotuen tarve on tukijärjestelmässämme yhä poikkeuksellinen tilanne (vaikkakin pitkäaikainen saanti yleistyi pysyvästi 90-luvun laman ja politiikkamuutosten jälkeen).
Kuva Kelan Teemakirjasta “Ojista allikkoon? : Toimeentulotukiuudistuksen ensi metrit” 2020.
Kodin riistäminen aiheuttaisi paljon lisää kohtuutonta tuhoa monien sellaisten ihmisten elämissä, joilla on jo monia muitakin vaikeuksia. Toivottavaa onkin, että mahdollisimman harva ihminen joutuisi suunnittelemaan elämäänsä pitkäaikaisesti pelkän toimeentulotuen varaan, koska toimeentulotuella pienen työnteon kannustimet ovat tyypillisesti kaikista huonoimpia.
Monet nykyistä asumistukea saavista maksavat asumistuen kuntanormeja (yksinasuvalla helsinkiläisellä 582 €/kk) korkeampaa vuokraa, mikä edelleen tekee epätodennäköisemmäksi sen, että asumistuki vaikuttaisi asunnon valintaan eli vuokraan. Toimeentulotuessa puolestaan on omat vuokranorminsa ja vaara joutua ”kohtuullistamaan” asumismenoja:
Kela ei voi hyväksyä kohtuullisen rajan ylittäviä asumismenoja, ellei sinulla ole pätevää syytä siihen. Ensin sinulle ilmoitetaan perustoimeentulotuen päätöksellä tai perustoimeentulotukea hakiessasi, jos asumismenosi ylittävät kohtuullisina pidettävän rajan. Kela antaa tällöin määräajan asumismenojen kohtuullistamiselle ja pyytää sinua selvittämään mahdollisuutesi muuttaa edullisempaan asuntoon.
Kelan Elämässä.fi-sivusto.
Mikäli asumistuki jotenkin nostaa vuokria, on se todennäköisesti vain samankaltaisella mekanismilla kuin kaikki muukin yksilön saama lisäraha: oma koti on tärkeä paikka, johon ihmiset panostavat usein mielellään lisää euroja, jos vain jostain lisää euroja saavat.
Jos käteen tulee ”vappusatanen” tai vaikkapa lisää työttömyysturvaa tai tuplana lapsilisiä, voi siitä olla houkuttelevaa käyttää osa oman asuintilanteen parantamiseen. Tämä kulutustaipumus jatkuu läpi tulotasojen, kuten voidaan päätellä siitä, että monet rikkaimmatkin yhä mielellään panostavat parempiin asuinolosuhteisiin kuten penthouse-asuntoihin ja kartanoihin tulojen noustessa.
Keskeistä on kuitenkin huomata, ettei ylimääräinen raha ole tällöin sidottu asumiseen, vaan siihen menee vain osa tuoreeltaan mahdolliseksi muuttuneesta lisäkulutuksesta. Vaikuttava mekanismi on siis sama kuin nettopalkan kasvaessa.
Asumistuki on toimiva matalapalkkatuki
Selvityksessään ”Lisää matalapalkkatyötä” (2013) Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen ehdottivat SATA-komitean kannattamaa asumistuen maksamista riippumatta asunnon koosta ja muista ominaisuuksista (toteutunut), asumistuen tulosovittelua (toteutunut pienempänä) ja sen suojaosaa (toteutunut pienempänä).
Perustulo tulisi kaikille vastikkeetta ja hakematta, joten asumistuki ei ole perustulo eikä sen sisarmalli negatiivinen tulovero. Se on tietyiltä osin kuitenkin niiden tapaan toimiva. Eniten se muistuttaa USA:ssa käytössä olevaa earned income tax creditiä (EITC), jota Suomessa on esittänyt SDP ”työtulotuen” nimellä ja josta nykyisellä hallituskaudella laadittiin selvitys (johon muuten negatiivisen tuloveron pelkkä selvitys ympättiin, vaikka hallitusohjelmassa oli sovittu 20 miljoonan euron negatiivisen tuloveron kokeilusta).
Soininvaara ja Vartiainen myös vertasivat ehdotustaan negatiiviseen tuloveroon:
SATA-komitean kokonaisvuokramallissa on niin matalat kattovuokrat, että markkinavuokraisessa asunnossa asuvan asumistuki ei ainakaan Helsingin seudulla riipu käytännössä lainkaan vuokran korkeudesta, vaan ainoastaan asuntokunnan koosta ja paikkakunnasta. Se on siis eräänlainen vuokralla asujan negatiivinen tulovero.
Työtulotukea puolestaan maksettaisiin vain työssäkäyville. Lainataan silloisen SDP:n veroasiantuntijan, nykyisen Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtajan Lauri Finérin blogia vuodelta 2018:
pienipalkkaisimmille työntekijöille maksettaisiin palkanmaksun yhteydessä verotukseen liitetty työtulotuki. Ansiotulovero voisi siis jäädä negatiiviseksi tilanteissa, joissa vero on nykyään nolla, eli työstä tai yrittämisestä kertyvät ansiotulot jäävät alle 15 000 euron.
Ei liene vaikeaa ajatella, että on parempi valtiontaloudelle, että suurempi osa ihmisistä on edes osa-aikaisesti töissä, jos vaihtoehtona on täysi tuilla eläminen. Kuten yllä ensimmäisenä lainatusta Veilahden blogin kuviosta näkee, asumistukea maksetaan myös töissä oleville, jolloin se toimii matalapalkkatukena ja hoitaa siten jo osin työtulotuen tehtävää. Se siis toimii matalapalkkatukena, joka kannustaa ottamaan vastaan osa-aikaista työtä.
Ylipäätään työnteon kannustimet ovat suurimmalla osaa suomalaista sosiaaliturvaa hyvät. 2000-luvulla on laadittu suojaosia (saa tienata X euroa ennen kuin tulot vaikuttavat tukeen) ja soviteltu sosiaaliturvaa tuloihin (vain Y prosenttia tuloista huomioidaan tuen laskennassa). Suurimmat ongelmat ovat toimeentulotuessa ja pienituloisilla yksinhuoltajilla.
Asumistukea ei voi saada ollenkaan esimerkiksi yksin asuva helsinkiläinen, joka tienaa yli 2119 euroa kuussa (bruttona). Vastaavat rajat muihin kuntiin ja erilaisille perheille Kelan sivuilla.
Asumistuki ja asuntoallokaatio
Asumistuen kannustinongelma ei lopulta liitytään mitenkään suuremmin työntekoon, vaikka se hieman parantaakin osa-aikatyön kannustimia suhteessa kokoaikaiseen työhön. Sen sijaan aito ongelma on siinä, miten se kannustaa epäoptimaaliseen asuntojen allokaatioon eli siihen, millaisissa asunnoissa ihmiset päätyvät asumaan.
Tuen ansiosta voi olla suhteessa kannattavampaa asua puolison tai kaverin kanssa eri asunnoissa kuin muuttaa yhteen saman katon alle. Tämän on ajateltu myös vaikuttaneen siihen, että opiskelijat asuvat nykyisin entistä enemmän yksiöissä kuin soluissa. Tässä on totuuden jyvänen, joskin opiskelijat välttelivät käsittääkseni soluja kasvavissa määrin jo ennen muutosta:
Tätä kannustinongelmaa voitaisiin ratkoa henkilökohtaistamalla yleinen asumistuki. Tämä olisi kuitenkin kallis uudistus, joka toteuttamistavasta riippuen maksaisi mikrosimulaatioiden mukaan 0,5–0,6 miljardia nykymallia enemmän, kun asuntokunnan muiden jäsenten tulot eivät enää vaikuttaisi yksittäisen henkilön tukeen.
Päädyimme vuonna 2016 muutaman kaverin kanssa Sitran, Demos Helsingin ja Open Knowledge Finlandin järjestämän Perustulohackin jaetulle ensimmäiselle sijalle esityksellämme perustulon elinkustannuslisästä. Tämä on nykyisin mukana paitsi vihreiden perustulomallissa myös kokoomuksen vuoden 2018 sosiaaliturvaohjelmassa:
Jotta asunnottomuus tai muut sosiaaliongelmat eivät muutoksessa pahenisi, on kokoomus arvioinut, että toimeentulotuen lopettamisesta saatavat asumismenosäästöt voitaisiin kohdistaa takaisin perusturvaan korottamalla yleistukea maltillisesti. Korotus toteutettaisiin yleistuen elinkustannuslisällä ja se vahvistaisi perusturvaa. Elinkustannuslisä olisi syyperusteinen tuki, jonka taso vaihtelisi asuinpaikkakunnan asuinkustannusten mukaan.
Lisä olisi vapaasti tuensaajan kohdennettavissa joko asumismenoihin tai muuhun elämiseen. Lisä nostaisi yleistuen lähtötasoa, jolloin tukea saisi kalliimmilla alueilla korkeammilla tuloilla kuin edullisemman asumisen alueilla. Näin ollen elinkustannuslisä toimii yhdessä asumislisän kanssa yleistuessa matalapalkkatuen kaltaisena osana, joka kohdistuisi pienituloisille työntekijöille kalliiden asumiskustannusten kasvukeskuksissa sekä madaltaisi kynnystä muuttaa työn perässä. Tuki ei kuitenkaan vääristäisi merkittävästi asuntomarkkinoita, koska tuen lopullinen kohdentaminen on yksilön omista valinnoista riippuvainen.
Opiskelijat pois yleiseltä asumistuelta?
Kokoomus on vaihtoehtobudjetissaan 2023 nostanut tikun nokkaan opiskelijoiden siirron yleisen asumistuen piiriin:
Opiskelijoiden siirto yleiseen asumistukeen vaikuttaa jälkikäteen tarkasteltuna vaikealta perustella. Opiskelijoiden saamat asumisen tuet ovat kasvaneet vuodesta 2016 noin 260 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä.
On vaikea perustella, miksi neljännesmiljardin tuki opiskelijoiden asumiseen olisi muita keinoja parempaa yhteiskunnan tukea laadukkaaseen koulutukseen. Yksiöissä asuminen on yleistynyt voimakkaasti samalla, kun soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen. Tukimenojen kasvu on kohdistunut yksiöissä asuville, kun opiskelijapariskunnille tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvilla se on jopa pienentynyt. Tilastokeskuksen mukaan opiskelijoiden työssäkäynti ei ole vähentynyt vuoden 2015 jälkeen – ammattikorkeakouluopiskelijoiden työskentely on jopa hieman yleistynyt. Opiskelijan kannalta tukijärjestelmä ei ole ennustettava, kun opintotukeen ja asumislisään sovelletaan eri tulorajoja.
Vaihtoehtobudjetin toimenpiteissä mainitaan ”yleisen asumistuen kokonaisuudistus, jonka vaikutus etuusmenoihin vahvistaa julkista taloutta 350 miljoonalla eurolla” ja opiskelijoiden erillisen asumislisän palauttamisen ”harkitseminen”:
Asumistukien kasvattaminen ja opiskelijoiden yksiössä asumisen tukeminen ei ole tehokkain tapa nostaa osaamistasoa.
Kansallinen kokoomus rp. loppuvuodesta 2022
Tätä on minusta vaikea tulkita muuten kuin, että kokoomus hakee säästöjä opiskelijoiden asumisen tukemisesta… eli leikkaisi opiskelijoilta. Puoluejohto on yrittänyt puolustella tätä myös vaalikeskusteluissa ja kokoomus onkin nyt vaalien alla kasvattanut leikkaussuunnitelmaansa entisestään puoleen miljardiin. Kokoomuksen talouspoliittinen ohjelma 2023:
Asumistuen uudistaminen: Asumistukimenot ovat kasvaneet miljardilla eurolla kymmenessä vuodessa. Asumistuen saajien määrä on kasvanut lähes 80 000:lla. Noin 60 % vuokra-asuntokunnista saa asumistukea. Kokoomuksen mielestä asumistukeen tulee toteuttaa reformit, joilla tuki kohdennetaan sitä eniten tarvitseville.
Kansallinen kokoomus rp. talvella 2023
Tavoitevaikutus julkiseen talouteen vaalikaudelle +0,5 mrd.
Ainoastaan opiskelijoiden oletetaan elättävän itsensä velaksi. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2023:
Opiskelijan sosiaaliturva riittää kattamaan viitebudjetit vain opintolainan kanssa.
Itse olin aikanaan Kelan tutkimuksessa tutkimusavustajana tekemässä selvitystä nuorten perustoimeentulotuen saannista ja yhä itseäni järkyttävä tieto on, että tulotaso on 40 % sanktioidulla toimeentulotuen perusosalla korkeampi kuin opiskelijalla ilman lainaa.
Sipilän hallitus (KESK, KOK, PS) leikkasi opintorahaa neljänneksellä, mutta toi myös opiskelijat yleisen asumistuen piiriin. Muutos opiskelijoiden tulotasossa oli siksi pieni, mutta entistä suurempi osa tuesta sidottiin asumismenoihin.
Orpo oli itse Sipilän hallituksen valtiovarainministerinä kun opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin:
Käytännössä opiskelijoiden asumisesta leikkaamalla siirryttäisiin yhä lainapainotteisempaan opintotukimalliin, joka toki oikeistolle käy, mutta jota me monet muut emme halua. Esimerkiksi lapsuudessaan köyhyyttä kokeneet ja vanhempien velkaongelmia nähneet saattavat olla opintolainan suhteen riskiaversiivisempia eli velkaantumista enemmän pelkääviä. Jos he jättävät lainapainotteisuuden takia opiskelematta, heikkenee sosiaalinen liikkuvuus ja eriarvoisuus yhteiskunnassamme kasvaa.
Lopuksi
Asumistuki puolustaa mielestäni paikkaansa suomalaisessa tukijärjestelmässä. Siihen käytetään kuitenkin yhä merkittävä rahasumma vuosittain ja on hyvä miettiä, miksi. Jos sen vaihtoehtona miettii toimeentulotukea, on yleinen asumistuki paljon kannustavampi ja muillakin tavoin parempi tuki. Vähemmän byrokratiaa, joustavampaa turvaa ja enemmän työtä.
Yleisen asumistuen ja toimeentulotuen tarve on tästäkin huolimatta vain osin oire kaupunkien korkeista asumiskustannuksista. Yleisen asumistuen kokonaismenot ovat kasvaneet erityisesti tietoisesti tehtyjen poliittisten päätösten seurauksena.
Kuten olen aikaisemminkin Ajatuspaja Vision piirissä kirjoittanut, ihmiset niin maan sisäisesti kuin yli valtioiden rajojen hakeutuvat kaupunkeihin mahdollisuuksien perässä. Myös talouskasvun kannalta ihmisten hakeutuminen keskuksiin on hyödyllistä. Mikäli mahdollisuuksia näihin siirtymiin ei ole, menetetään kasvun hedelmiä, tuottavuutta ja hyvinvointia.
Ratkaisuja on kuitenkin etsittävä muualta: asuntorakentamisen riittämättömästä vauhdista ja mahdollisesti väärin kohdistetuista rakentamisen prioriteeteista sekä vuokra-asuntotarjonnan ja omistusasumisen erilaisesta verokohtelusta.
Asumistuki on väärä maalitaulu.
Lue lisää:
- VATT: Asumisen tukien ja verojen vaikutukset
- Jauhiainen, Signe & Korpela, Tuija (toim.): Toimeentulotuen saajien elämäntilanne, asuminen ja työnteko
- Ella Sihvosen Tutkimusblogi: Vertailussa yleinen asumistuki – Suomen asumistuki mainettaan parempi
- Signe Jauhiaisen ja Markus Kainun Tutkimusblogi: Toimeentulotuen saajien asumisesta aiempaa tarkempaa tietoa – kaupunkien välillä isoja eroja
- MustRead: VATTin tutkimus nakertaa Orpon perustelua asumistukien leikkaamiselle muttei täysin tyrmää sitä
Vihreiden sosiaaliturvaohjelmassa on esitetty maltillisempia ajatuksia asumistuen kehittämisestä:
Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:
– Automatisoidaan tulorekisterin avulla yleisen asumistuen tuloharkinta eli tuen leikkautuminen tulojen noustessa.
– Palautetaan yleinen asumistuki vuokratasoindeksiin.
– Poistetaan asunnon pääomavastikkeen huomioiminen yleisessä asumistuessa riittävän pitkällä siirtymäajalla.
-Muutetaan yleisen asumistuen laskennassa työttömyysturvan lapsikorotus etuoikeutetuksi tuloksi eläkkeensaajan lapsikorotuksen ja opintotuen huoltajakorotuksen tapaan.
Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:
– Korotetaan yleisen asumistuen enimmäistasoa keskimäärin 100 eurolla. Kohdennetaan korotus pienituloisille laskemalla asumistuen ansiotulovähennys 100 euroon.
– Uudistetaan yleisen asumistuen laskentaa siten, että vuoroasuvat lapset huomioidaan kunkin huoltajan ruokakunnan koossa.
– Muutetaan yleinen asumistuki yksilökohtaiseksi, jolloin ruokakunnan muiden jäsenten tulot eivät vaikuta tuen määrään. Varmistetaan muutoksessa asumistuen riittävä kohdentuminen pienituloisille esimerkiksi asumistuen ansiotulovähennystä pienentämällä.
– Korvataan asumistukietuudet perustulon asumisosalla, joka on asuinkunnasta riippuen 100–400 euroa.
Simo Raittila on Ajatuspaja Vision koordinaattori. Hän on työskennellyt aikaisemmin Kelan tutkimuksessa perustoimeentulotuen rekisteritutkimuksen parissa. Hän on lisäksi sosiologian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.