Valtakunnan tasolla mielikuvissa Vihreitä pidetään toisinaan maaseutua ymmärtämättömänä kaupunkilaispuolueena, mutta vastaako mielikuva todellisuutta? Tässä jaksossa puheenjohtajat Pekka Sauri ja Touko Aalto keskustelevat alueiden ominaispiirteistä ja siitä, millaista on toimia vihreänä maalla ja kaupungissa.
Vihreä aate -podcastissa Vihreän puolueen entiset puheenjohtajat pysähtyvät toimittaja Marja Väisäsen kanssa vihreän aatteen äärelle. Kahdeksassa jaksossa puidaan liikkeen arvoja ja tavoitteita sekä niiden muutosta puolueen perustamisesta näihin päiviin. Sarjan julkaisee Vihreä Sivistysliitto ry ja se on osa Vihreä Tuuma -podcastia. Sarja on äänitetty vuonna 2023.
Tekstivastine
Pekka Sauri: [00:00:00] Kyllä mä muistan silloin kun mä olin puheenjohtajanakin, niin kyllä tämä maaseutu ja kaupunki asetelma oli selkeästi näkyvissä. Kun Vihreät oli vahvimmillaan kaupungeissa, mutta kyllä valtakunnallisessa kokouksessa oli paljon enemmän sitten esillä nämä niin kuin maaseutu -teemat ja vaikka nyt luomuviljely ja niin edelleen. Välillä tuntui, että ne oli aika kaukana toisistaan, enkä mä tarkoita tällä edes sitä, että ne olisi olleet ikään kuin ristiriidassa tai vastakkaisia, vaan että ne eivät kohdanneet. Ne oli ikään kuin kaksi eri näkökulmaa, jotka ei niin kuin menneet päällekkäin missään kohtaa. Ja tuota tässä mulla oli aika tavalla yhteensovittamista silloin kun mä olin Vihreiden puheenjohtajana. Siitä käytiin paljon keskusteluja.
Marja Väisänen: [00:01:02] Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti, sanotaan. Mutta jos puhumme kaupungista ja maaseudusta, niin pitäisikö ensin ajatella paikallisesti ja sen jälkeen laajemmin globaalisti? Pekka Sauri, mitä olet mieltä?
Pekka Sauri: [00:01:18] Tämä vanha hippisanonta nyt jotenkin käy koko ajan yhä ajankohtaisemmaksi, sitä mukaa kun globalisaatio edistyy. Mutta se on helppo sanoa. Ja sitten kun ruvetaan tekemään sitä konkreettista aluepolitiikkaa, niin sittenhän vasta ikään kuin pyörät ottaa maahan. Ja Vihreäthän on alun pitäen yrittänyt tehdä sekä kaupunki- että maaseutupolitiikkaa. Ja Suomessa Vihreät lähti liikkeelle käytännössä Helsingistä ja ylipäänsä yliopistokaupungeista, eli siis Suomen suurimmista kaupungeista. Ja sikäli se on jännä katsoa, ja nyt sillä varauksella etten muista kaikkea, mutta kun valtakunnallisella tasolla puhuttiin sitten niin kuin aluepolitiikasta, niin silloin se oli lähinnä maaseutupolitiikkaa niin kuin Vihreissäkin. Se oli jotenkin niin kuin, siis tietenkin koska esimerkiksi luonnonsuojelu tapahtui pikemminkin muualla kuin kaupungeissa, niin mua kiusasi sillon 80-luvulla, ehkä vielä 90-luvullakin, tämmöinen tietynlainen kahtiajako.
Pekka Sauri: [00:02:43] Oli toisaalta maaseutupolitiikka ja toisaalta kaupunkipolitiikka Vihreillä, ja ne on ruvennut tulemaan yhteen vasta sanoisinko 2000-luvun puolella. Mä itse vedin muistaakseni Vihreiden ensimmäisen kaupunkipoliittisen työryhmän, joka teki kaupunkipoliittisen ohjelman joskus 90-luvulla, ehkä. Kaikesta rupeaa olemaan aika pitkä aika. Mutta tuota, en mä nyt vieläkään sanoisi että tuota Suomessa mikään puolue olisi onnistunut löytämään sellaista viisasten kiveä tässä niin kuin aluepolitiikassa. Ja kun nyt ihan katselin näitä tilastoja aivan viime ajoilta, viime vuosilta, niin tämä kaupungistuminen kehittyy tai kiihtyy kaiken aikaa edelleenkin. Ja jotkut Suomen alueet menettää asukkaita kovaa vauhtia. Siis melkein voisi sanoa, että Pähkinäsaaren rauhan raja on aika vahvasti edelleen määrittävänä suomalaisessa aluekehityksessä.
Marja Väisänen: [00:03:59] Jatketaan tästä pian, mutta otetaan etäyhteys Toivakkaan ja siellä vastaa tuore kunnanjohtaja Touko Aalto. Mitä kuuluu sinne?
Touko Aalto: [00:04:09] Toivakkaanhan kuuluu oikein hyvää. Aurinko paistaa, syksy on myös saapunut Toivakkaan ja täällä luonnonkauniissa idyllisessä maisemassa vastailen kuntakiireiden ohessa. Ja mahtavaa päästä mukaan näin etäyhteyksien kautta.
Marja Väisänen: [00:04:27] Minkälaista on toimia Vihreänä päättäjänä siellä maaseudulla sen jälkeen, kun on ollut pitkään kuitenkin kaupunkipolitiikassa mukana?
Touko Aalto: [00:04:37] No, ehkä mä ajattelen asiaa näin, että mä olen luottamustehtäväni jättänyt tonne Jyväskylään ja mä olen tehnyt siirtymää virkahenkilön puolelle ja mä nimenomaan katson virkahenkilön puolelta maailmaa ja asioita. Ja ehkä niin kuin tuohon Pekankin alkuperäiseen puheenvuoroon, niin mä tunnistan, kun miettii aikaa taaksepäin ja tätä hetkeä, niin yksi semmoinen ehkä selittävä asia, että alueet on aina erilaisia ja alueiden todellisuudet on aina erilaisia, joten ihmisten käsitys itsestään ja toisistaan ja omasta ja toisten elinympäristöistä on hyvin erilainen. Ja ei yhdelläkään puolueella mitään viisastenkiveä. Miten saattaa nämä erilaiset käsitykset ja arjen todellisuudet yhteen. Pyrkimyskin siihen lisää vaan oikeastaan näitä jakoeroja. Sen takia on ehkä hyväkin vähän tunnistaa, että kukaan ei yritä vähän toisten puolesta liikaa kertoa, vaan enemmänkin jopa kuunneltaisiin.
Marja Väisänen: [00:05:42] Joo, se on ihan hyvä. Mutta tähän ajattele globaalisti tai ajattele paikallisesti ja toimi laajemmin, ja ennen kaikkea miten toimitaan yhdessä, jos ajatellaan Vihreiden kaupunkisuunnittelua ja sitten maaseutupolitiikkaa. Tai laajemmin sitten aluepolitiikkaa. Niin mennään vielä siihen aluepoliittiseen aatehistoriaan sieltä 70-luvulta. Tosiaankin -76 Helsinki-liike ja moni muu sitten tällainen maakunnan kasvukeskus oli vihertymässä. Miten vihreys levisi maaseudulle oli se, että moni tuli opiskelemaan Helsinkiin, varsinkin tonne Viikkiin maa- ja metsätieteelliseen ja sieltä levisi luomuideologia sitten ja vaihtoehtoinen luomuviljely maaseudulle.
Pekka Sauri: [00:06:33] No varmaan luomuviljely oli yksi, sanoisiko niin kun säie, tässä vihreässä niin kuin maaseutu-kaupunkipolitiikassa. Varmasti näin. Ja varmaan se vaikutti valtakunnallisella tasolla Vihreissä. Mutta kun mä toimin lähinnä Helsingissä, niin ei se kyllä erityisesti Helsingissä näkynyt. Ja Helsingissähän tämä Helsinki-liike lähti, joka oli siis Helsingin Vihreiden edeltäjä, 1970-luvulla toisaalta niin kuin liikennepoliittiselta ja toisaalta rakennussuojelun pohjalta. Esimerkiksi Ville Komsi, joka oli Vihreiden ensimmäinen kaupunginvaltuutettu Suomessa, niin Villehän oli hyvin vahvasti tämmöisestä rakennussuojeluperinteestä kotoisin. Ja Ville oli järjestänyt erilaisia aktioita erilaisten rakennusten purkamisen estämiseksi ja niin edespäin.
Pekka Sauri: [00:07:41] Joka siis kauan ennen kuin tätä varsinaista vihreetä politiikkaa rupesi syntymään. Ja toinen sitten oli tää liikennepolitiikka. Eli sanotaan nyt sitten jalankulku- ja pyöräilypolitiikka. Tilanteessa, jossa kaupunkia suunniteltiin varsin vahvasti, ja oli suunniteltu pitkään varsin vahvasti auton ehdoilla. Nämä oli melkein niin kuin ainakin Helsingin kontekstissa ne Vihreiden keskeiset alustat, mistä sitten lähti syntymään tämä niin kuin koko poliittinen liike. Eli nämä oli selkeästi ne, mun mielestäni, Helsingin Vihreiden juuret oli siis näissä rakennussuojelussa ja liikennepolitiikassa.
Marja Väisänen: [00:08:38] Ja sitten se tavallaan lähti leviämään myös Turkuun, Tampereelle, Kuopioon, Jyväskylään. Jyväskylässä olet toiminut pitkään, Touko. Näkyikö siellä tämä tämmönen historia siellä taustalla teidän toiminnassa?
Touko Aalto: [00:08:57] No musta se korostui. Tämä yliopiston ja kampuksen vaikutus on ihan tavattoman, tavattoman suuri. Nimenomaan, voisiko sanoa, että Jyväskylän Vihreiden toiminta on perustunut siihen Jyväskylän yliopiston, korostuneesti Jyväskylän yliopiston, niin kuin vaikutukseen ja sen ympärillä tapahtuvaan tämmöiseen liikehdintään. Ja paljon myös siihen, että sieltä sitten mennään muihinkin kaupunkeihin, että kaupungit keskustelee tosi paljon yliopistojen kautta. Ja samanhenkiset ihmiset liikkuu yliopistokaupunkien välillä, niin myös tieto ja ajatukset liikkuu ja ne keskustelee ja kommunikoi keskenään. Syntyy semmoinen tiettyjen pisteiden verkosto siitä. Ja kyllä se niin kuin näkyy vahvasti.
Touko Aalto: [00:09:51] Ja kyllä se näkyy myös se, että niin kuin yliopisto ja se kampus erottuu niin kun muusta Keski-Suomesta vaikkapa aika tavoin. Ja sama vaikutus näkyy myös niin kuin monissa muissakin yliopistokaupungeissa. Kyllä mä näen tämän vaikutuksen ja sen kaupunkipolitiikan, että monet näistä ideoista ja kaupunkisuunnitteluun liittyvistä asioista, niin ne tulee muista kaupungeista. Ja tämä yliopistojen verkko on tapa levittääkin myös näitä ajatuksia. Ja ne myös leviävät ilman mitään aktiivista yrittämistäkään levittää. Ihmisten välinen vuorovaikutus, Osmo Soininvaarakin sanoi aika hyvin, että kaupungit ovat 2000-luvun tehtaita, joissa ihmiset ovat tuotantovälineitä ja tieto liikkuu ja syntyy koko ajan jatkuvasti erilaista tiedon ja ihmisten kohtaamista. Ja siitä syntyy paljon uutta, ja myös sitä liikehdintää.
Marja Väisänen: [00:10:50] Toimintaympäristön erilaisuus maalla ja kaupungissa tavallaan on, voiko sanoa että poliittiset tavoitteet on erilaisia, että on ihmisiä yhdistäviä asioita ja sitten on niitä, jotka erottaa.
Pekka Sauri: [00:11:08] No onhan niitä monenlaisia, mutta kyllä selkeästi tämä, kyllä mä muistan silloin kun mä olin puheenjohtajanakin, niin kyllä tämä maaseutu ja kaupunki -asetelma oli selkeästi näkyvissä. Kun Vihreät oli vahvimmillaan kaupungeissa, mutta sitten kyllä esimerkiksi jossain valtakunnallisissa kokouksessa oli paljon enemmän sitten esillä nämä niin kuin maaseudun teemat ja vaikka luomuviljely ja niin edelleen. Välillä tuntuu, että ne olivat aika kaukana toisistaan. Enkä mä tarkoita tällä edes sitä, että ne olisi ollut ikään kuin ristiriidassa tai vastakkaisia, vaan että ne eivät kohdanneet. Ne olivat ikään kuin kaksi eri näkökulmaa, jotka ei menneet päällekkäin missään kohtaa.
Pekka Sauri: [00:12:00] Tässä mulla oli aika tavalla yhteensovittamista, silloin kun mä olin Vihreiden puheenjohtajana. Sitten käytiin paljon keskustelua. Mähän olin myöskin Vihreiden ensimmäisen puolueohjelman työryhmässä, missä oli myös Satu Hassi ja Pauli Välimäki ja minä. Ja kyllä siinäkin mä muistan, että me tehtiin kovasti töitä, että me saatiin jotenkin väännettyä yhteen tämä niin kuin kaupunki ja maaseutu -näkökulma. Eikä se ollut ollenkaan välttämättä edes konkretian tasolla, vaan melkein sillä tavalla, sanoisiko niin kuin vaikutelmatasolla. Se ei ollut ikään kuin liian urbaani maakuntien vihreille eikä liian maaseutumainen kaupunkien vihreille. Että kyllä siinä oli omat hommansa.
Touko Aalto: [00:12:53] Joo. Mä ehkä toistan sen verran itseäni, mitä sanoin tossa alussa, että alueet on erilaisia ja alueiden todellisuudet on erilaisia. Ja näin ollen ihmisten käsitys itsestään ja toisistaan ja omasta ja toisten elinympäristöistä on erilainen. Jos suurin osa aktiivisista toimijoista tulee myös kaupunkiseudulta, ja myös tavallaan se, voisiko sanoa, että toiminta keskittyy kaupunkiseuduille, niin se tarkoittaa, että valtaosa kiinnostuksen kohteista ja toimintaympäristöstä on siinä kaupunkiseudulla. Niin tottakai se tekee myös semmoisen vinouman siihen, että mitkä asiat puhututtaa kaikkein eniten, mihin kaikkein eniten paukkuja pistää, mistä myös eniten toiminta tulee. Mutta toisaalta myös mihin tossa alussa viitattiin, niin kunnat ja alueet ovat yhtä kuin ihmiset, jotka siellä asuvat. Ja iso osa suomalaisista, jotka asuu eri kaupungeissa, niin tulevat jostakin muualta. Juuret ovat jossakin muualla. On asuttu pienemmillä kunnilla, mistä lähdetään opiskelemaan. On elämänkokemusta lapsuudesta ja nuoruudesta, eri kaupungeista, kunnista ja sitten päädytään asumaan jonnekkin.
Touko Aalto: [00:14:07] Ja siten sitä ymmärrystä on myös eri tapaista, että siksi tämä on myös senkin takia toisaalta pikkusen teennäinen aina tämä raja. Mutta mä sanon, että nämä arjen todellisuudet ja sitten se toiminnan painopiste selittää tätä vinoumaa kaikkein eniten. Ja se ihan selkeästi näkyy myös siinä, missä asioissa on omistajuutta. Ja se ei selitä itsessään asioita, vaikka tehdään ohjelmatyötä. Että mä muistan aina vastanneeni Maaseudun Tulevaisuuden haastatteluihin, että kautta puoluekentän, niin Vihreiden maaseutupoliittinen ohjelma on arvoitettu niin kuin yhdeksi parhaimmaksi maaseutupoliittiseksi ohjelmaksi, ja se saa tunnustusta laajasti. Mutta jos Keskusta tekisi maailman parhaan kaupunkipoliittisen ohjelman, niin ei sitä miellettäisi sen ohjelman jälkeen seuraavana päivänä kaupunkipuolueeksi. Ei se mene niin. Siksi tämä niin kuin myös tämä identiteettikysymys on tosi merkittävä. Se toimintaympäristö määrittää myös sen itseymmärryksen. Ehkä Pekka pystyy jatkamaan tästä ihmismielen asiantuntijana vielä paremmin, mutta väitän, että näistä asioista on tosi paljon myös kysymys.
Marja Väisänen: [00:15:21] Niin, siinä Vihreiden maatalouspoliittisia ohjelmia kun luin, niin ne on todella hienoja, mietittyjä, päivitettyjä. Monipaikkaisuudesta, perustulosta on keskusteltu viime aikoina ja siinä varmaan monipaikkaisuus voi olla myös mielen monipaikkaisuutta, eli sitä, että olet samalla urbaani ja sitten myöskin juurevasti maaseudulla.
Pekka Sauri: [00:15:49] No joo, mutta mun täytyy nyt sitten monipaikkaisuudesta sanoa, että siinä on ollut paljon tämmöistä toiveajattelua liikenteessä. Tai nyt kun korona-aikana tämä nousi sitten tämä monipaikkaisuus, kun moni jäi etätöihin vaikka mökille esimerkiksi tai ylipäänsä kotiinsa. Ja siitä oli sellainen innostus, että nyt sitten Suomi muuttuu monipaikkaiseksi. Eihän se niin ole käynyt. Tai jos ihmiset on siirtyneet etätöihin, niin ei se ole millään tavalla tilastollisesti vaikuttanut tähän niin kuin kaupungistumiskehitykseen lainkaan. Se ei näy missään. Ja käytännössä se on niin, että se on yksi asia tehdä töitä mökiltä ja toinen asia on siirtää kirjansa sinne mökkikuntaan. Se on paljon korkeamman kynnyksen takana, koska aika harva ottaa esim. lapsia koulusta ja siirtää heidät muualle kouluun. Siis pois alkuperäiseltä paikkakunnalta. Ja ne, jotka helpommin siirtää kirjansa sinne etäpaikkakunnalle, niin ne on helposti ihmisiä, jotka ovat jo pois työelämästä. Että tämä ei ikään kuin ratkaise sitä, ainakaan sanoisinko kuntatalouden ongelmaa, mikä meillä Suomessa on.
Touko Aalto: [00:17:28] Ja tähän voisin sanoa muutamankin huomion. Ensinnäkin mä olen ihan samaa mieltä, mitä Pekka sanoo tuosta noin, että arjen todellisuus, arjen realiteetit määrittää aika paljon sitä, missä ihmiset asuu. Vaikka haluaisit muuttaa ja olisi mahdollisuuksia muuttaa, niin kirjojen muuttaminen ei ole vielä ihan noin yksi yhteen. Mutta mikä varmaan ehkä pikkusen yleistyy Suomessa, niin etenkin semmoiset ihmiset, joilla on molemmat, jos ajatellaan perhettä, niin molemmat vanhemmat, jos heillä on mahdollisuus vaikka yrittäjinä tehdä töitä niin kuin ilman että sidotaan paikkaan. Jos lapset ei ole vielä kouluiässä ja pohditaan vaikkapa sitä, että jos kaksion tai kolmion hinnalla saat Saimaan tai Päijänteen ääreltä omarantaisen omakotitalon. Jos samalla rahalla pystyy yhtäkkiä elämänlaatua nostamaan ja elämän kustannuksia laskemaan. Niin tämän tyyppisiä mahdollisuuksia jotkut, mä tiedän jonkun verran, ja varmaan moni myös miettii niitä mahdollisuuksia.
Pekka Sauri: [00:18:35] Mutta sekin edellyttää sitten, että ne arjen tukipalvelut on siinä. Ja ehkä jos ihmiset on alunperin lähtöisin maaseudulta tai pienemmistä kunnista, asuneet jonkin aikaa vaikkapa Helsingissä tai jossain muussa kaupungissa ja on kaipuu ja halu muuttaa takasin sinne ja siellä on tukiverkostoa ja muuta. Niin tämän tyyppisissä tilanteissa ne ihmiset pystyvät vähän vertailemaan myös niitä vaihtoehtoja, että mitä käytettävissä olevilla euroilla voi tehdä ja minkä tyyppistä elämää tahtoo elää. Vaihtoehtoja varmaan moni punnitsee ja se on niin kuin yksi suunta. Se koskettaa tiettyjä ihmisiä. Mutta sitten ehkä tuosta niin kuin myös kaupungistumisesta. Aivan varmasti se on jatkumaan. Siis se on megatrendi. Mutta myös Suomessa se kaikkein isoin juttu on myös se, että miten vaikka valtion osuuksien kautta, niiden muutosten kautta joko kiihdytetään kuntien tehtävien muutoksia, kunnallinen itsehallinto perusopetuksenkin osalta.
Touko Aalto: [00:19:35] Siis jos ruvetaan rahoitusta ja tehtäviä muuttamaan, niin sillä voidaan myös kiihdyttää ja tavallaan myös pakottaa ihmisiä tiettyihin tilanteisiin. Että ei ole pelkästään vapaata valintaa, että missä tahtoo asua. Että nämäkin vaikuttaa myös alueiden veto- ja pitovoimaan aika voimakkaasti, sekä kuntien mahdollisuuksiin toimia. Että se on yksi juttu. Ja ehkä sitten tota aatehistoria vielä. Muutama huomio, annetaan Pekan myös sanoa tähän väliin, mutta tuli muutama juttu mieleen tuosta maaseutu- ja kaupunkiasiasta ja Vihreiden roolista siinä, mikä ehkä selittää tiettyjä asioita, mutta pysäytän tähän ja annan Pekalle tähän väliin kommentointimahdollisuuden kanssa.
Pekka Sauri: [00:20:22] Ei mulla tähän ollut sen isompaa kommentoitavaa.
Marja Väisänen: [00:20:25] Mä olisin sanonut tästä vielä tästä monipaikkaisuus -ideasta, joka lanseerattiin Vihreiden uusimpaan maaseutupoliittiseen ohjelmaan tuossa koronan aikoihin, niin siinä oli sellainen yksi lause, joka sisälsi ajatuksen siitä, että verotuksellisesti sitä pyrittäisiin tukemaan ja yritettäisiin edistää myös lainsäädännön avulla. Eli tämä varmaan tarkottaisi tämmöistä ideaa siitä, että pystyisi olemaan kirjoilla kahdessakin paikassa.
Pekka Sauri: [00:21:02] Just näin. Tätä on tutkittu moneen kertaan, paitsi Suomessa niin Ruotsissakin. Ja se ei ole ikään kuin perustuslaillisesti onnistunut. Että se tarkoittaisi sitä, että tarvittaisiin myös sitä, että olisi äänioikeus myös siellä toisessa kunnassa. Ja jos tuota maksaisi vaikka 20 prosenttia veroja toiseen kuntaan, niin sitten olisi 20 prosenttinen äänioikeus siellä ja 80 prosenttinen toisaalla. Että se käy todella vaikeiksi. Ja mä olen miettinyt, että mitä tämä lisää siihen, että on valtion apujärjestelmä olemassa. Eikö se riitä sitten tähän tulonsiirtokysymykseen. Että jos tuota, kun se toinen puoli asiaa on sitten myös se, että jos ihminen asuu toisella paikkakunnalla, kuin sillä peruspaikkakunnallaan, niin sehän myös ikään kuin tuo sinne resursseja. Sehän käyttää paikallisia yrityksiä ja kauppoja ja ties mitä, sinä aikana kun se on siellä. Ja sehän tuo sitä elinvoimaa tätä kautta sinne.
Pekka Sauri: [00:22:02] Että mun mielestä ei kannattaisi ehkä tehdä taas uutta selvitystä, että onko se perustuslaillisesti mahdollista olla 20 prosenttinen äänioikeus kuntavaaleissa, vaan mielummin miettiä tämän elinvoiman kannalta. Että laskettaisiin mukaan se, että mitä ikään kun, no sanotaan nyt vaikka mökkipaikkakuntalaiset tai mökkiläiset sitten tuo resursseja sinne kuntaan, missä asuvat osan ajastansa. Viime kädessä kysymys on siitä, että sitä ei millään, sanoisinko niin kuin vippaskonsteilla pystytä ratkaisemaan sitä, että ihmiset muuttaa kaupunkeihin.
Pekka Sauri: [00:22:49] Tähän mennessä mitään sellaista suurta viisastenkiveä ei ole keksitty, enkä usko että sellaista on niin kauan kun sekä opiskelupaikat että työpaikat yhä suurimmalta osin on sitten kaupungeissa. Ja sitten kun tämä dynamiikkahan toimii ikään kuin kahteen suuntaan, sanoisinko eksponentiaalisesti, että sitä mukaan kun kaupungistuminen kiihtyy ja tuo lisää resursseja kaupunkeihin, niin vastaavasti yhtä logaritmisesti ne vähenevät siellä lähtökunnissa. Ja kun se ja kun se usein menee sillä tavalla, sanoisinko kohtalon ivan säestämänä, että ikään kuin ne jotka pääsee korkeakouluun esimerkiksi, niin ne lähtevät sieltä. Ja ne, jotka ikään kuin ei pääse korkeakouluun, ne ei välttämättä lähde sieltä. Tuota, siinä on semmoinen julma karsinta ikään kuin, mikä myös tuottaa tätä jatkuvaa eriytymiskehitystä.
Touko Aalto: [00:24:03] Ja sitten se, että nimenomaan sitten ehkä niin kuin aluepolitiikassa niitä edellytyksiä välittyy koulutukseen, tämä liittyy nimenomaan valtionosuuksiin. Tämä liittyy kuntien tehtäviin. Tähän näin, että tämä joko kiihdyttää tai ehkä vähän jopa hillitsee kehitystä eri suuntaan. Sitä pystyy jonkun verran vaikuttamaan siihen, miten voimakkaana tämä virta menee, miten hallittavissa se on. Ei ole tarkoituksenmukaista, ei ole järkevää yrittää hidastaa tai muuttaa trendejä. Vaan ehkä pyrkiä hallitsemaan näitä trendejä. Ja ehkä tuohon voi vielä lisätä, että on niin, että usein monissa tilanteissa osa pääsee muuttamaan opintojen ja työn perässä kaupunkeihin. Ja sitten seuraava aste on se, että osa niistä ihmisistä, joille on mahdollista, niin tahtoo sitten muuttaa vähän kauemmaksi kaupungista, ehkä semmoiseen omannäköiseen luonnonrauhaan ja ehkä jopa niin kuin on muitakin, kuin kaupunkia ja maaseutu. Siinä on kehysalueet, taajamat, erilaiset niin kuin tällaiset välialueet. Että jotenkin tämä kaksijako, niin kuin maaseutu ja kaupunki, niin ei ole koko totuus myöskään.
Pekka Sauri: [00:25:21] Ei. Tämä pitää täysin paikkaansa, että ei ole kysymys kahdesta asiasta. Se ei ole dikotomia, vaan siinä on paljon, tai en mä tiedä paljon, mutta ainakin joitakin tämmöisiä sävyjä siinä välissä, mikä kannattaa pitää mielessä.
Marja Väisänen: [00:25:38] Se on tämmöinen laajentunut Nurmijärvi-ilmiö.
Pekka Sauri: [00:25:41] Niin, no vaikka niinkin. Monella keskuskaupungilla on omat Nurmijärvensä. Monella kaupungilla on naapurissa semmoinen, sanoisiko niin kuin hyvin toimeentuleva lähitaajama. Tämmöisiä on monta, tämän kaltaisia kaupunkiseutuja. Mutta se, mikä on tärkeätä, ja vaikka tämäkään ei ole viisasten kivi, niin tärkeätä on liikennepolitiikka. Että säilyy nopeat ja hyvät kulkuyhteydet myöskin etäämmällä pääkaupunkiseudusta tai kasvukeskuksista oleville paikkakunnille. Mun mielestä tämä on semmoinen asia, mihin pitäisi kyllä pistää ikään kuin valtiovallan resursseja. Mä olen itse miettinyt sellaista ajatusta nyt, kun on ollut taas tilastoja siitä, miten Itä-Suomi on vaikeuksissa. No nyt tämä on ollut esillä tämän tuulivoiman kannalta, että Itä-Suomeen ei voida rakentaa tuulivoima, kun sitten taas tulee niitä puolustusteknisiä kysymyksiä. Ne tuulivoimalat häiritsee vaikka puolustusvoimien tutkatekniikka ja niin edelleen, mitä nyt onkin.
Pekka Sauri: [00:27:21] Niin sellaista mä ajattelen, että jos olisi semmoinen junayhteys, joka menisi vaikka Oulu-Kontiomäki-Nurmes-Lieksa-Joensuu ja sieltä niin kuin Karjalan rataa Helsinkiin. Ja jos sen saisi toimimaan, niin mä ajattelen, että se voisi olla imagollisestikin niin kuin hyvä veto sille, että se Itä-Suomi saisi jonkun tällaisen runkoyhteyden, joka kulkisi todella Oulusta itään ja sieltä itärajaa pitkin etelään ja takasin päin. Kun nämä on usein aikalailla tällaisesta brändäyksestäkin kiinni, että jos tämmöinen investointi nyt tehtäisiin, vaikka Itä-Suomeen, niin se antaisi sitten semmoisen signaalin, että jotakin konkreettista tehtäisiin näiden liikenneyhteyksien suhteen. Ja koska useimmat tällaiset niin kuin kehityshankkeet tai elinvoimahankkeet tarvitsee jonkun sellaisen kärkiajatuksen, jonka ympärille voi sitten rakentaa muuta touhua. Ja mä ajattelen, että tämän kaltainen junayhteys voisi olla yksi sellainen kärkihanke, jonka varteen voisi sitten sitä muuta elinvoimaisuutta Itä-Suomeen saada rakennetuksi.
Touko Aalto: [00:29:05] Myös kärkihankkeista mieleen kytkeytyy tähän asiaan aika paljon. Kolme kirjainta M-, A. Ja L-kirjain. Elikkä puhutaan MAL-sopimuksista, maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. Ne kytkeytyy aika paljon tähän, mitä puhuttiin, että tämä puhe kaupungeista ja maaseudusta jättää väliin aika ison joukon erilaisia ihmisiä, erilaisia alueita, kuten seutukunnat ja kaupunkiseutujen kehysalueet ja työssäkäyntialueet. Mä olin tosiaan eilen siellä Helsingissä valtion ja seitsemän suurimman kaupunkiseudun yhteisessä MAL-sopimusten tapaamisessa. Tämmöinen aloituspalaveri. Ja Jos jokin on selvää tämän niin kuin sopimuskauden osalta on se, että suurimpien kaupunkiseutujen ja kaupunkiseutujen lähialueet tarvitsee kaupunkeja kestävän kasvun vetureiksi. Ja nimenomaan tarvitaan hyviä liikenneyhteyksiä ja joukkoliikennettä.
Touko Aalto: [00:30:06] Mutta samaan aikaan myös se, että monissa kaupungeissa myös kasvun rajat tulevat vastaan maankäytön ja asumisen suhteen. Ja tämä yhteistyö näiden lähialuiden kanssa on vaan viisasta. Ja tästä päästäänkin siihen hyvään aluepolitiikkaan, että meidän ei tarvitse aina miettiä, vaan niin kuin kunnan rajojen sisällä. Me voidaan miettiä sitä seudullista yhteistyötä yhä enemmän. Ja kyllä mä näen, että hyvä aluepolitiikka auttaa hallitsemaan sitä kaupungistumista ja valjastamaan niitä eri alueiden vahvuuksia elinvoimaksi. Että ei ole myöskään tarkoituksenmukaista mun mielestä, että vaikkapa nyt tämän VOS:n (valtionosuusrahoitus) kautta, tai kuntien tehtävien muutoksien tai erilaisten kehitystrendien kiihdyttämisen kautta, niin väestöä ohjataan ja kuntien tehtävien valtionosuuksia leikkaamalla muutamien kaupunkien ympärille. Jos sitä sitten kärsitään myöhemmin tilanpuutteesta ja ei pystytä vastaamaan siihen äkilliseen kasvuun, joka tapahtuu toisten alueiden ja ihmisten elämän kustannuksella. Samaan aikaan voidaan siten nostaa vahingossa asumisen kustannuksia ja lisätään myös segregaatiohaasteita.
Touko Aalto: [00:31:15] Ja niitä balansseja, että haasteena monissa paikoissa on se, että liian paljon kiihdytetään kaupungistumisen elementtejä, niin voidaan aiheutua tilanteeseen, että ikään kuin, miten mä sanoisin, kaadetaan vähän niin kuin maakuntia tyhjäksi ja kaikki sitten kasautuu hyvinkin pienelle alueelle, estää kasvua, ei pystytä ottamaan vastaan ja aiheutetaan lähtöpaikassa ja tulopaikassa sen muutoksen nopeuden takia ei-toivottavia vaikeuksia. Että kyllä tämä hallittu muutos ja sitten myös se seudullinen ja alueellinen näkökulma näihin asioihin, niin minusta se on ehkä semmoinen ratkaiseva tekijä, joka auttaa nimenomaan hallitsemaan näitä kaupungistumisen myös haasteita.
Marja Väisänen: [00:32:12] Se on sitä synergiaa maaseudun ja kaupungin välillä, ettei ole toista ilman toista.
Pekka Sauri: [00:32:17] Ei tietenkään ole toista ilman toista. Mä olen itse, niin kauan kuin muistan, yrittänyt aina korostaa, että ei ole mitään järkeä niin kuin lietsoa mitään vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseutupaikkakuntien välillä. En näe, että siitä seuraisi niin kuin mitään hyvää. Ja joskus kaupungit nostaa esiin tätä, että kaupunkien verotuloja siirretään harvaan asutuille alueille verotulojen tasauksen kautta. Mutta kyllähän se nyt niin tietysti on, että jos niitä verotuloja on jossakin ja jossakin niitä sitten ei ole, niin se on mun käsittääkseni yksi Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusta on nimenomaan se, että näitä verotuloja, kuntien välisiä verotuloja, jollakin mekanismilla tasataan, kuten Suomessa on tehtykin. Mutta tietysti siihen pitää liittää se, että sen pitää olla oikeudenmukaista, että ei tule tämmöistä vaikutelmaa, että se menee jotenkin kankkulan kaivoon, vaan että tämä verotulojen tasausjärjestelmäkin jollakin tavalla liitetään sitten tämmöiseen niin kuin elinvoimakehitykseen.
Pekka Sauri: [00:34:11] Että se ei mene pelkästään ikään kuin, sanoisinko, niin kuin päivittäisten kulujen maksamiseen. Vaan että siihen saataisi mukaan tämä elinvoimakehitys. Ja nythän mä olen itsekin pitänyt ääntä siitä, että nyt kun hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluista, niin vastaavasti tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että kunnille jää enemmän mahdollisuuksia ja resursseja keskittyä siihen omaan elinvoimakehitykseensä. Mutta eihän se itsestään käy, että jos päästään eroon sosiaali- ja terveyspalveluista, niin kyllä se nyt vaatii kunnalta ikään kuin semmoisen itsenäisen tahdon, että se myöskin rupeaa tekemään sitä elinvoimapolitiikkaa sitten kun ei enää tarvitse huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Ja mä veikkaan, että tässä saatetaan nähdä hyvin paljon eroja kuntien välillä nyt hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen. Ja katseet kääntyvät esimerkiksi Toivakkaan, jossa on uusi reipas kunnanjohtaja, jolla on epäilemättä suurta innovatiivisuutta korviensa välissä.
Marja Väisänen: [00:35:29] Eli minkälaista vihreää, puhutaan nyt vihreästä elinkeinopolitiikasta sitten, tai tämmöistä vaihtoehtoista uutta elinkeinopolitiikkaa saataisiin sitten alueille, joissa tilanne on vaativa.
Touko Aalto: [00:35:47] Mä näen tosi paljon mahdollisuuksia kun yritän katsoa Suomea kokonaisuutena. Ja on ihan selvä asia, että on tiettyjä alueita, missä taas puolestaan ei voitaisi tuottaa niin paljon uusiutuvaa energiaa tai tehdä sellaisia vaikkapa huoltovarmuuteen liittyviä hankkeita, missä on paljon ihmisiä. Ne pitää taas toteuttaa jossakin muualla, että harvemmin isompia tommoisia uusiutuvan energian hankkeita toteutetaan ihan kaupunkien ydinkeskustoissa. Tarvitaan sitten vähän niin kuin erilaisia alueita. Tässä korostuu se, ettei ole toista ilman toista. Ja ehkä täältäpäin katsottuna, niin kyllä mä mietin, että uusiutuvan energian hankkeet tarvitsee usein aika paljon tilaa. Tarvitsee kunnallistekniikkaa, infrastruktuuria ympärilleen. Niitä pitää pystyä myös ylläpitämään. Pitää olla hyvät liikennöintiyhteydet, ja tämmöinen kaikki palvelee myös kaupunkeja.
Touko Aalto: [00:36:43] Samaan aikaan mä yritän miettiä täältä päin katsottuna nimenomaan joukkoliikennettä, palveluiden ja asioiden saatavuutta ja saavutettavuutta ja digitalisaatiohankkeita. Monipaikkaisuudessa on paljon asioita. Ihmistä ei ole sidottu enää samaan tapaan yhteen paikkaan, vaan yrittäjyyttä ja etätyömahdollisuuksia on eri paikoissa. Ehkä mä näen myös tämmöistä uudenlaista maaseutuyrittäjyyttä. Ei tarvitse olla enää välttämättä yhtä kuin mielikuvissa, liittyen vaikkapa eläintuotantoon. On paljon monenlaista, kuten matkailu-, taide- ja kulttuuriyrittäjyyttä. Ja se perustuu nimenomaan vapaaehtoiseen sijoittautumiseen. Nimenomaan ehkä matkailu- ja kulttuuripalveluissa. Toisaalta taas vaikkapa hiilen sitominen tai vaikkapa huoltovarmojen energiaratkaisujen kehittäminen. Keski-Suomessa,Toivakassa on nyt ensimmäinen Keski-Suomen tämmöinen vaikkapa niin kuin maatila, joka tuottaa kaiken tarvitsemansa lannoitteen itse, on täysin riippumaton mistään Venäjältä tai mistään muualta tulevista lannoitteista, pystyy tuottamaan kaiken lämmön mitä koko tila tarvitsee itse. Elikkä toimii tämmöisen sisäisen kierron kautta ja auttaa taas sitten niin kuin paljon vesistöjen osalta.
Touko Aalto: [00:38:15] Kyllä mä myös näen, että täällä elämä, mä olen elänyt monenlaisissa paikoissa, niin kyllä mä tunnistan täällä vaikkapa Toivakassa, niin semmoisen hyvän asia, että tämmöinen tietty kulutusyhteiskunta ei ole samalla tavalla läsnä, vaikka verkkokaupatkin on olemassa. Mutta arjen niin kuin kulku on myös hyvin eri tyyppistä. Ehkä näistä vaihtoehdoista vielä, niin kyllä mä näen, että tämä vihreä siirtymä ja huoltovarmuuskysymykset korostetusti, ne sitovat tällaisia maaseutumaisia alueita ja kaupunkiseutuja yhä enemmän toisiinsa. Ja sen takia voidaan minusta yhä enemmän sanoa, että ei ole yhtä ilman toista. Ja jonkun muun ajatteleminen minusta on omituista. Ja nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan ne täydentävät toisiaan. Ja se minkä tahdon sanoa vielä tähän loppukaneetiksi, tähän kysymykseen, niin ei ole myöskään yhtä kaupunkia, ei ole myöskään yhtä maaseutua.
Touko Aalto: [00:39:18] On erilaisia alueita, on erilaisia kaupunkeja, on erilaisine kuntia, kehysalueita, seutukuntia, maaseutua, erämaata, metsää, vesialueita. Ja siksi on vaarallistakin niin kuin lokeroida liikaa ihmistä, luontoa, erilaisia alueita niin kuin yhteen muottiin. Tuossa on muutamia huomioita ehkä tämmöisistä mahdollisuuksista, mitä täälläkin on, mitkä vaatii, moni niin kuin myös teollinen tuotanto, tilaa, hyvää infraa, kulkuyhteyksiä. Riippuu vähän, että mikä toimiala on kyseessä ja minne lopputuotetta viedään, niin on huomattavasti fiksumpaa sijoittua vaikka Toivakkaan Viisarinmäen yritysalueelle, kuin vaikkapa sitten Vaasaan tai Helsinkiin. Se riippuu aina, on erilaisia tarpeita. Ja tämän tunnistaminen on se a ja o.
Marja Väisänen: [00:40:14] Tässä vaiheessa haluaisin kysyä, että mitähän kuuluu biokaasuhankkeelle, joka oli vihreiden yksi tosi tärkeä tämmöinen kärkihanke tässä vihressä siirtymässä maaseutupolitiikassa.
Pekka Sauri: [00:40:26] Ei aavistustakaan, ehkä Touko tietää.
Touko Aalto: [00:40:28] Mä tiedän vähäsen. Biokaasu liikenteen käyttöpolttoaineena oli yksi asia missä ehkä ensimmäisinä oltiin liikenteessä ja siitä puhuttiin paljon, mutta kyllä sitten siinä vaiheessa kun ymmärrettiin että miten vaikkapa autoistuminen sähköistyy ja yhteiskunta sähköistyy ja ymmärrettiin se että ei me voida meidän autokantaa vaihtaa biokaasulla toimivaksi, se ei ole realismia käyttöpolttoaineen saatavuuden kannalta eikä muutenkaan. Trendi mikä puskee läpi on toi sähköistyminen ja tänään taitaa olla se päivä kun uusien autojen osalta sähköautojen käyttöönottomäärä uusissa autoissa ylittää dieselin ja bensan. Biokaasu on vähän hiipunut taustalle ja mielestäni se liittyy raskaaseen liikenteeseen missä sitä pitää pystyä käyttämään jatkossakin vielä enemmän, mutta kiinnostavampaa on esimerkiksi vaikka lannoitteiden oma tuotanto ja sitten peltoviljelystä tulevien ravinteiden kertymisen vesistöihin estäminen nimenomaan tämmöisen lannoitekierrätyksen kautta ja nämä omavaraisuus, huoltovarmuusratkaisut, tämmöiset biokaasulaitokset jotka toimii tämmöisenä omavaraisuuslaitoksina. Niin ja yhdistys, sähkö ja lämmöntuotanto on ehkä semmosia mitkä on tätä aikaa enemmän ja ehkä raskaaseen liikenteeseen toi biokaasu liittyy enemmän. Sanotaan näin, että biokaasuun liikenteen käyttöpolttoaineena liittyy ehkä enemmän toivetilaan kuin realismia ja nyt tilanne on ehkä tasoittunut. Siinä on paljon potentiaalia raskaassa liikenteessä ja sitten tilojen omavaraisuus- ja huoltovarmuushankkeet, siinä se liittyy resurssien järkevään käyttöön ja ympäristövaikutusten hillintään kaikkein eniten.
Marja Väisänen: [00:42:45] Tää oli ihan vaan tämmöinen kysymys tähän väliin, koska tämä oli semmoinen nousussa oleva trendi kymmenen vuotta sitten.
Touko Aalto: [00:42:52] Ja siis ehkä se merkitys liittyy nimenomaan näissä biokaasulaitoksissa juuri tähän energiaomavaraisuuteen, ravinteiden kierrätykseen ja vesistöjen suojeluun kaikkein eniten. Ja eihän nämä suuret eläintilat ole häviämässä, ne vaan kasvaa. Koko kasvaa, koska ei ne muuten pysy pystyssä. Etenkin suuret eläinten tilat tuottaa enemmän kun voidaan ympäristön kannalta suoraan turvallisesti pellolla hyödyntää, niin pitää pystyä miettimään järkeviä käyttöjä ja tässä tulee biokaasu, bioetanolia ja sähkönjakelu ja latausverkostot ja käyttöpolttoaine on erilaisten niin tässä niitä ratkaisuja tulee ja se vaan tämä biomassa pitää jotenkin hyödyntää ja kierrättämään, se antaa edullisemman ja fiksumman vaihtoehdon. Kyllä siinä on paljon myös tulevaisuutta, ei ole tämmöisiä menneitä kuplia, vaan se on myös tulevaisuuttakin, mutta ehkä ne odotusarvot on ehkä vähän realistuneet tässä ajan saatossa.
Marja Väisänen: [00:43:53] Tästä onkin nyt hyvä jatkaa sitten tämmöiseen isompaan kysymykseen, jota käsitellään nyt, eli eläinsuojelu olisi tämmöinen isompi aihe mikä liitetään nyt maaseutuun tai luontoarvoihin ja siihen mitä maaseudulla ja mitä kaupungissa, miten luontoarvot koetaan, tietenkin hyvin monella tavalla, mutta kysymys tuotantoeläimistä ja niin sanotuista petoeläimistä, niin se jakaa kyllä kansaa maaseudulla aikalailla.
Touko Aalto: [00:44:26] No mä voin vähän sanoa, tuossa alussa kun tätä asiaa jo pikkusen sivuutettiin, ni mä olin jo puhumassa aatehistoriasta. Mielestäni tämä palautui jo osittain sinne, että mikä erottaa myös ehkä alkujuurissa, että miksi tämmönen Keskustapuolueesta tämmönen vihreä oksa lähti kasvamaan omia teitään ja miten keskustapuolueessakin ajatellaan usein, että vihreät on se kadonnut lammas siitä omasta seurueesta. Se liittyy osittain mun mielestä siihen, että ehkä Keskustassa ajateltiin ja ajatellaan varmaan yhä enemmänkin, että lakien kautta tätä maata on rakennettu ja lakia kunnioittamalla tätä maata pitää rakentaa ja ilman lakeja ei ole yhteiskuntaa ja valtiota. Ja ehkä tähän sitten tämä kansalaistottelemattomuus ja aktivismi iski ison jäljen, missä meni ajatussuunnat meni poikkiteloin ja sitten tämä kysymys omistajuudesta, että koetaan että kuka voi tulla toisen puolesta sanomaan, toisen maille sanomaan, mitä minä saan pelätä, mitä minä en pelkää ja kenellä on mahdollisuus puuttua. Mitä minä saan viljellä, mitä minä en saa viljellä, miten minä metsiä hoida ja miten minä en hoida. Eli tavallaan se, että mennäänkö lakien ja normien sokean noudattamisen vai minkä verran nähdään kansalaisaktivismille tilaa ja ehkä sitten nämä vaikuttamisen muodot ja musta tuntuu, että nämä asiat ja tämä omistajuuskysymys on semmosia missä se iso jako on tapahtunut ja se näkyy ihan kaikkialla, myös tässä kaupunki-maaseutu kysymyksessä yhä tänä päivänä ja myös tämä kysymys näistä tuotantoeläimistä ja petokysymyksistä,
Touko Aalto: [00:46:21] niin sekin jotenkin kytkeytyi hyvin vahvasti tähän asiaan, että tiedän tottakai siis sen, että on helpompaa kun itsekin mietin Jyväskylästä tai Helsingistä käsin, mietin suurpetokysymyksiä kun asua taas sitten… olen monissa eri maaseutupaikoissa asunut ja oikeasti siellä kuulee ja näkee petovahingot siinä pihassa ja ymmärtää pelot ja huolet mitä siihen on niin tässä tulee se… kolmannen kerran palaa siihen mun yhteen alkuperäiseen ajatukseen, että kun nämä alueet on erilaisia ja ne alueiden todellisuudet on erilaisia ja ihmisten käsitys itsestään ja toisistaan hyvin erilaisia luonnollisesti, niin on ihan selvä asia, että sana vaikka petopolitiikka tai turkistarhaus ja tämmöinen herättää hyvin voimakkaita erilaisia näkökulmia, koska ne johdetaan ne tunteet ja ajatukset niin erilaista suunnista. Ja kyllä näissä tuotantoeläin- ja petokysymyksissä on jotenkin maailman luonnollisin asia, että kun se vinkkeli on niin erilainen, olenko mä biologian laitokselta tai tilallisen näkökulmasta, että mikään muu ei olisi loogista kuin kaksi hyvin erilaista näkökulmaa ja siinä ei ole mitään pahaa myöskään. Mutta kun ne myös rakennetaan toisiaan vastaan ja siitä syntyy myös politiikan käyttövoima sitä konfliktista, niin se selittää osittain sitä, miksi tätä asiaa käsitellään niin voimakkaasti kuten sitä käsitellään.
Marja Väisänen: [00:48:03] Puolueena on tultu tavallaan vaihtoehtopuolueena vähemmistöasemasta murtamaan semmosta aseveliakseli täällä kaupungissa Helsingissä ja sitten muissakin isommissa, varsinkin yliopistokaupungeissa ja sitten maaseudulla Vihreät on tullut ehkä sitten juuri tähän Keskustan kriittiseksi ääneksi. Keskusta ja Vihreät on sellainen yhdistelmä joka jakaa mielipiteitä, mutta jos nyt jatketaan vielä tästä mitä Touko äsken sanoit että mikä olisi sitten semmoinen yhdistelmä, millä tavalla pystyttäisiin sitä yhteistyötä tekemään?
Touko Aalto: [00:48:44] Mä sanon tähän nyt yhen tämmöisen kevennyksen, vitsin minkä mä kuulen aina joka ikisessä paikassa, ja mä nyt sanon sen nyt tämmöiseen ääneen. Usein kuulee sanottavan, että vihreä Keski-Suomessa koetaan keskustalaiseksi Helsingissä ja keskustalainen, joka on Helsingissä koetaan Keski-Suomessa ja ehkä muissakin maakunnissa vihreäksi. Ja musta tuntuu, että etenkin kun tulee vähän ikää ja nurkat vähän pyöristy, niin tämä pitää hyvin paljon paikkansa, että on tämä myös aika paljon tämä ihmisten ja puolueiden lokerointi mielikuvajuttua.
Pekka Sauri: [00:49:21] Se on mielikuvajuttu ja mulla on semmoinen käsitys, että paikallisella tasolla Vihreät ja Keskusta pystyy hyvinkin yhteistyöhön monissa kysymyksissä, mutta kyllähän se on nyt viimeiset 30 vuotta mennyt sillä tavalla, että siellä missä Vihreät on vahvoja, niin Keskusta on heikko ja päinvastoin, että esimerkiksi Helsingissä 85 valtuutetusta on nyt 18 vihreitä ja 2 keskustalaista.
Pekka Sauri: [00:49:58] Tilanne oli ihan sama silloin kun Keskusta oli Suomen suurimman suurin puolue. Se on hyvin hyvin dramaattinen se ero.
Touko Aalto: [00:50:11] Ja tähän tätä… anteeksi.
Pekka Sauri: [00:50:11] Sano vaan.
Touko Aalto: [00:50:14] Tätä tilannetta ei muuta, vaikka Keskusta tekisi kaikkein parhaimman ja urbaaneimman kaupunkipoliittisen ohjelman tai Vihreät maailman parhaan maaseutupoliittisen ohjelman. Se ei muuttaa tilannetta, koska kysymys on niin paljon myös ihmisten mielissä.
Pekka Sauri: [00:50:28] Kyllä kyllä, kyllä ja siis tässä identiteetti näkyy varsin hyvin, selkeästi. Mutta kyllä mä usein törmään siihen, että valtakunnanpolitiikka ja paikallispolitiikka on kyllä kaksi eri asiaa. Valtakunnanpolitiikassa pelataan hyvin pitkälle näillä mielikuvilla ja puolueiden brändeillä ja sit taas paikallispolitiikassa, kunnallispolitiikassa, ollaan vaan niin konkreettisten kysymysten äärellä, että jää syrjään tällaiset valtakunnanpoliittiset puolueitten väliset brändierot.Touko Aalto: [00:51:09] On ja sitten ehkä voi sanoa, että arvokysymyksissä, ehkä mennään joihinkin kysymyksiin, niin kuin uskontoon, arvoihin tai perinteisiin liittyviin asioihin, niin siellä nousee aina joitakin tämmöisiä kysymyksiä, joista tulee symboleja. Nämä symboliset kysymykset vie tosi paljon eri suuntaan ja oma identiteetti perustuu myös vielä siihen mitä ei ainakaan edusta ja sitten saadaan politiikan käyttövoimaa näistä eroista, että usein me puhutaan vaikkapa nyt turkistarhauksesta tai sitten vaikka translaista, niin jotenkin musta tuntuu että ne on hyviä esimerkkejä näistä asioista. Nämä on semmosia kysymyksiä mitkä kytkeytyy vahvasti arvoihin ja ne on myös puolueiden kannattajakunnalle myös periaatteellisesti tosi tärkeitä ja myös symbolisia asioita ja sitten nämä symbolit myös hakkaa toisiaan vastaan ja julkisuudessa näkyy nämä kysymykset kaikkein eniten. Niissä on aivan selkeät isot erot, se on ihan selvä asia, mutta sitten saattaa jäädä vähän vähemmälle huomiolle, että kuinka paljon on itseasiassa semmosia asioita, ehkä vähän niin kuin keskipuolueissa mitkä itse asiassa yhdistää aika paljon, mutta ei ne nouse samalla tavalla keskustelupöytiin.