Hyppää sisältöön

Vihreä Tuuma -podcast jakso 3: Poliittinen ohjelma ja puoluedemokratia

Tällä kertaa keskustelemme puoluedemokratiasta ja puolueiden ohjelmatyöstä. Vieraina Oras Tynkkynen ja Rauli Mickelsson.

Mikä ihmeen poliittinen ohjelma? Ketkä sitä tekee? Mihin sitä käytetään? Millainen puolue on Vihreä liitto?

Vieraina Oras Tynkkynen, joka puheenjohtaa pian aloittavaa poliittisen ohjelman työryhmää yhdessä kansanedustaja Jenni Pitkon kanssa, sekä työryhmän jäsen, puoluedemokratian tutkija dosentti Rauli Mickelsson. 

Vieraiden vinkit:

Äänitetty Podcastory-studiolla. Kyselemässä Simo Raittila.

Tekstivastine

Simo Raittila: [00:00:08] Tervetuloa Ajatuspaja Vision Vihreä Tuuma -Podcastin pariin. Tänään keskustelemme aluillaan olevasta vihreiden poliittisen tavoiteohjelman uudistamisesta. Mikä se on, miten se syntyy ja millainen rooli ohjelmatyöllä ylipäätään on puolueille ja vihreille erityisesti. Vieraina meillä on entinen kansanedustaja, ilmastopolitiikan asiantuntija ja Euroopan Vihreiden hallituksen jäsen Oras Tynkkynen. Oras puheenjohtaa nyt alkavaa työryhmätyötä yhdessä kansanedustaja Jenni Pitkon kanssa. Toisena keskustelijana on puoluedemokratian tutkija ja tuntija, dosentti Rauli Mickelsson. Rauli on julkaissut useita tieteellisiä kirjoja ja artikkeleita puolueiden eroista ja toimintamalleista. Uusimpana työn alla on tutkimus Suomen kuuden suurimman puolueen puoluekokouksista. Myös Rauli on valittu vihreiden ohjelmatyöryhmän jäseneksi. Mä oon Ajatuspaja Vision koordinaattori Simo Raittila, omasta taustasta vielä semmoinen yksityiskohta, että mä olin mukana työryhmässä viimeksi kun nyt 2017-2018 uudistettiin ohjelmaa eli saatan jotain omiakin anekdootteja täällä pudotella. Tämä on nyt ehkä vähän poikkeuksellinen jakso, koska ollaan niin sisällä puolueessa ja sen toimintamalleissa. Kuvaisitteko Oras ja Rauli  kummatkin vähän omaa historiaa vihreissä? Kumpikin on kuitenkin paljon tehnyt ja pitkään ollut mukana. Jos vaikka Oras aloittaa.

Oras Tynkkynen: [00:01:34] Joo, oon neljännesvuosisadan verran suunnilleen vihreissä nyt alkaen vuodesta -96, jolloin ensimmäisen kerran lähdin ehdolle Tampereella kuntavaaleissa. Siitä lähtien kaupunginvaltuustossa vaikuttanut, siinä välissä 11 vuotta eduskunnassa ja nyt sitten viime aikoina muun muassa Euroopa Vihreiden hallituksen jäsenenä ja myös vihreiden nykyistä ilmasto ja energiapoliittista työryhmää puheenjohdan.

Simo Raittila: [00:02:01] Joo, ja mlloinkas Rauli on vihreisiin päätynyt?

Rauli Mickelsson: [00:02:05] Mun puoluehistoria lähtee aika pitkälti sillä tavoin et mä oon aloittanut joskus 70-luvulla. Mä olin alun perin demarinuorten toimitsija, kunnes mä kyllästyin demareihin 80-luvun alussa ja otin sieltä hatkat ja lähdin muihin töihin. 1984 mua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi Turkuun, jossa mä olin. 1980-luku meni sillä tavoin, tää on ollut semmosta aikaa, että mä toimin sekä Turussa että myös valtakunnallisesti ja olin näissä meiningissä mukana, kun Vihreää liittoa perustettiin ja sitten mä tota, olin perustaa tosiaan, vihreää sivistysliittoa ja toimin varsin aktiivisesti sekä Turussa että valtakunnallisesti 80-90 -luvun taitteessa, kunnes tuli tämmöinen vähän niinkuin väsyminen. Ja mä rupesin tekee väitöskirjaa oikeastaan vuonna -94 ja tota oon oikeastaan jatkanut puoluetutkimusta. Gradun mä tein Vihreiden ja Vasemmistoliiton järjestäytymiskeskustelusta. Väitöskirjan mä tein sosialidemokraattien ja kokoomuslaisten puoluekäsitysten muutoksesta vuodesta -65 vuoteen -95 ja sen jälkeen mä oon jatkanut tämmöstä teoreettista työtä. Ja mulla on ollut tämmöstä syklittäistä vihreisiin osallistuminen. Mä en tässä valtakunnallisessa toiminnassa oo juuri ollu 90-luvun alun jälkeen. Turussa mä oon ollut, nytkin Turun Vihreiden hallituksen jäsen.

Oras Tynkkynen: [00:03:51] Ja nyt näyttävä comeback valtakunnanpolitiikkaan.

Rauli Mickelsson: [00:03:54] No, jos te tarviitte mua niin sitten.

Simo Raittila: [00:03:57] No, aina ainakin ohjelmatyöhön varmasti löytyy näkökulmaa tuolta pohjalta ja samoin tähän tämänpäiväiseen keskusteluun. Hauska huomio toi että oot ollut perustamassa Vihreää sivistysliittoa, joka tosiaan tätäkin podcastia näin niin kuin ajatuspajan puolelta pyörittää.

Rauli Mickelsson: [00:04:16] Se oli sellainen juttu, että mä olin Vihreän liiton valtuuskunnassa ja Heidi Hautala sit ten pyysi mua tekemään tätä sivistysliittoa, meillä jo oli ensimmäinen seminaarikin tekeillä siinä vaiheessa. Toimin tosiaan siinä alussa sekä puheenjohtajana että sitten tässä johtohallituksessa Vision hallituksessa, mut totta tämä oli sitä aikaa, kun Visio ei saanut vielä minkäänlaista valtion tukea. Me sitä oltiin kyllä hankkimassa aika tavalla, mutta tässä vaiheessa kun Visio rupesi saamaan valtion tukea olin jo tekemässä väitöskirjaa.

Simo Raittila: [00:04:55] Jep, ehkä sit mennään tähän ihan pääasiaan. Jos tavalla kuvitellaan, että ihminen ei tiedä puoluepolitiikasta mitään, ei ole toiminut vihreissä tai muissakaan puolueissa, miten selittäisitte, mikä toi poliittinen ohjelma on tai miks sellainen tehdään?

Oras Tynkkynen: [00:05:16] Mua kiinnostaa kuulla Raulinkin vastaus, mutta jos mä nyt aloitan tällaisesta hyvin arkisesta näkökulmasta eli puolueellahan on kaksi tällaista hyvin yleisluontoista perustavanlaatuista ohjelmaa: periaateohjelma ja poliittinen ohjelma. Ja näen sen työnjaon niin, että periaateohjelma nimensä mukaisesti käsittelee tietysti puolueen periaatteita, mutta myös arvoja ja visiota. Ja sitä, kuten pitkän aikavälin suuntaa jota kohti pyritään marssimaan ja poliittinen ohjelma on sitten enemmän tällainen toimenpideohjelma, joka lyhyellä tai lyhyehköllä aikavälillä pyrkii toteuttamaan sitä periaateohjelman esittämää suuntaa. Ja sillä on myös hyvin käytännönläheinen tehtävä siinä mielessä, että poliittinen ohjelma valmistaa eduskuntavaaleihin. Se esittää sen paketin, millä vihreät lähtee eduskuntavaaleihin ja se myös tukee hallitusneuvotteluissa ja hallitusohjelman muodostamisessa, jos siihen pisteeseen aikanaan päädytään.

Rauli Mickelsson: [00:06:10] Siis yleisesti ottaen puoluelaissahan sanotaan, että puolueen pitää laatia yleisohjelma. Tää yleisohjelma nyt ei tarkoita välttämättä mitään tämmöistä määrätynlaista ohjelmaa. Vihreät kun perustettiin silloin -88 niin siitä tuli puolue. Me laadittiin ihan ihan puoluerekisteriä varten semmonen olisko puolentoista sivun ohjelma. Ja sen jälkeen sitä kyllä jatkettiin paljon, paljon pidemmälle. Jos katson vihreiden ohjelmahistoriaa, niin vuonna 1990 Pekka Saurin johdolla laadittiin semmoinen äärettömän pitkä paperi. Se oli sekoitus tämmöistä periaateohjelmaa että myös tämmöistä tavoiteohjelmaa, jota nyt sanotaan poliittiseksi ohjelmaksi. Tämän jälkeen sitten vihreitä on erottanut nämä kaksi: periaateohjelma ja tavoiteohjelma. Periaateohjelma on yleensä puolueella sellainen, että sitä uudistetaan nykyisin ehkä joka kymmenes vuosi. Tässäkin on ollut poikkeuksia. Demareidenen eka ohjelma oli voimassa 49 vuotta ja seuraavakin sitten joku 35 vuotta ja niin edelleen. Nyt demaritkin ovat ruvenneet kymmenen vuoden välein miettimään uudestaan periaatteita. Nykyisin kaikkein puolueiden sykliä on tavoiteohjelma. Tein yhtä artikkelia maahanmuutosta kuntavaaliohjelmista, niin jokainen puolue tekee jonkinnäköistä tavoiteohjelmaa. Ja sitten on nämä sektoriohjelmat, joita tehdään jokaisesta yhteiskuntasektorista. Tässä on tämmöinen tietty hierarkia olemassa ja kyllä tavoiteohjelma on niin kuin äärettömän tärkeä. Mä korostasin ohjelmatyössä oikeastaan muutamaa eri tarkoitusta. Ensinnäkin se on politiikan ohje, toisaalta se on semmoinen ikäänkuin kouluttautumis-, rekrytoitumis-, ja yleisen keskustelun kanava eli tavallaan ohjelmatyön tarkoituksena on kai usein se kun yleensä ihmisillä on ongelmia, niin jossain vaiheessa se on yhteiskunnallista keskustelua. Niin se ongelma koetaan niin, että se on yksilön oma henkilökohtainen ongelma, mutta kun tulee tämmöinen tietty yhteiskunnallinen keskustelu huomataan, että kysymys saattaa olla yhteiskunnan rakenteista. Ja voitaisiin myös sanoa että tämmöistäkin terapeuttista funktiotakin ohjelmatyö toteuttaa. Me nähdään, että vika ei välttämättä ole mussa, joka ei pärjää, vaan vika saattaa olla jossain yhteiskunnan rakenteissa.

Simo Raittila: [00:09:06] Eli jos saan tarkentavan kysymyksen kysyä. Ohjelman niin kuin kutsuminen yksilö terapeuttiseksi tai sellaiseksi terapeutiksi toiminnaksi on varmaan ihan mukavaa, mutta ehkä se kuitenkin on siinä, että kun koetaan, että maailmassa on ongelma, niin sitten se, että se saadaan sinne puolueen papereihin, ei vielä korjaa sitä ongelmaa, mutta se sentään luo sen yhteisen toiminnan kontekstin ja se luo ainakin sen, että ”ainakin tää porukka on mun puolella”.

Rauli Mickelsson: [00:09:40] Se on ihan totta. Täytyy sanoittaa se ongelma ja tästä sitten pystytään viemään sitä asiaa eteenpäin, mutta sitten eri päättävien elimien tehtävä on keskustella siitä ongelmasta ja korjata se ongelma.

Simo Raittila: [00:09:53] Ja oli kiinnostava toi huomio siitä, että nämä syklit on muuttunut. Sen lisäksi kun oot käynyt näitä eri puolueita ja tunnet paljon muidenkin puolueiden toimintaa, niin kiinnostavaa olisi kuulla, että mitkä tahot puolueiden eri ohjelmia tekee?

Rauli Mickelsson: [00:10:13] Periaateohjelmat ja nämä yleisohjelmat, tai anteeksi tavoiteohjelmat, niin ne hyväksyy puoluekokous. Sitten nämä ikään kuin sektoriohjelmat yleensä joku puolueneuvosto tai vihreissä puoluevaltuuskunta. Tämä on aika yleinen linja. Perussuomalaiset ovat poikkeus. Siellä kaikki ohjelmat, jopa periaateohjelmaa myöten hyväksyy puoluehallitus, eli tavallaan se on varsin keskitetty. Kyllä siinä ohjelmista käydään keskustelua tämmöisessä Perussuomalaisten puolueneuvosto-nimisessä paikassa.

Simo Raittila: [00:11:18] Virheissähän sektoriohjelmia valmistelee temaattiset työryhmät yleensä ja te ootte molemmat mukana poliittista ohjelmaa valmistavassa työryhmässä. Miten se prosessi tulee suurin piirtein menemään? Ketkä muissa puolueissa tai meillä tekee sitä kirjoitustyötä? Ja miten siihen pääsee ihmiset osallisiksi? Haluatko Oras vaikka sanoa tästä käsillä olevasta, mitä nyt on tulossa tapahtumaan tai tiedetään jo juoksutuksesta.

Oras Tynkkynen: [00:12:02] Joo. Vastaus tulee olemaan lyhyt sen takia, että työryhmä on vasta nimetty eikä ole kokoontunut ensimmäistäkään kertaa, joten meillä ei ole vielä sovittu työskentelytapoja, mutta jos peilaa vähän sitä vasten, mitä aiemmin on tehty, niin voi arvuutella, että varmastikin työryhmä tuottaa aineksia siihen ohjelmaan, ohjelmaluonnokseen. Varmastikin on jotain kuulemisia tai vuoropuheluja erilaisten sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Tietysti tarvitaan mahdollisuus vihreälle porukalle, toimijoille, aktiiveille käydä keskustelua. Miten se organisoidaan on vielä auki, mutta se voi olla vaikka alueellisia keskustelutilaisuuksia tai aihekohtaisia keskustelutilaisuuksia ja jonkinsorttinen kommentointimahdollisuus ilman muuta tarvitaan. Minkälainen se on? Vähän sekin ymmärrettävästi auki, mutta auki myös siitä syystä, että tätä työtä tehdään kuitenkin suht tiukalla aikataululla ja pienillä voimavaroilla. Pitää jotenkin pitää myös se kommentointi hallittavana, että jos tulee 10 000 kommenttia, niin sitten se alkaa mennä mahdottomaksi, mutta että mahdollisimman avoimessa ja keskustelevassa hengessä niinkuin vihreisiin tietysti kuuluu.

Rauli Mickelsson: [00:13:17]  Joo. Voisin tästä sanoo siitä, miten muissa puolueissa tätä ohjelmatyötä tehdään. Noissa yli satavuotiaissa puolueissa on sellainen historia, että aikoinaan ohjelmaa kirkoitti näin puolueen älyköt ja välttämättä suurella kansalla, jäsenistöllä ei ollut välttämättä kovin suurta asiantuntemusta sanoihin mitään, mutta sit rupes tuossa 90-luvulla tulla trendi, että nimenomaan haluttiin avata tätä ohjelman prosessia Kokoomuksessa ja demareissa. Demareissa kun ruvettin tekemään tätä -99 hyväksyttyä uutta periaateohjelmaa, se haluttiin saada äärimmäisen avoimeksi. Tästähän meillä on semmoinen olemassa semmonen annekdootti, että sinnehän järjestettiin semmonen valtakunnallinen kirjoituskilpailu, jossa kysyttiin millainen demareiden pitäisi olla sitten 2000-luvulla? Ja sen voitti entinen vihreä, nykyinen demari Timo Harakka. Se oli niin avointa ja se oli semmoinen netissä avoin periaatepaja. Tämmöinen ikään kuin tämmönen avoimuus on edelleenkin niin kuin ikään kuin nyt on tavoitteena näissä puolueissa. Mm. kun mä olin seuraamassa Keskustan puoluekokousta sen takia, kun mä teen sitä tutkimusta suomalaisista puoluekokouksista, siellä nimenomaan tää Annika Saarikko, joka silloin tän ohjelmatyöryhmän puheenjohtaja niin hän korosti nimenomaan, miten avoimesti tää on tehty. No, Kokoomukselta uuden periaateohjelman tekeminen ei ollut näin avointa. Demareissa hyväksyttiin 2020 uusi periaateohjelma ja se homma takelteli oikein mahdottoman paljon, se yritettiin hyväksyä vuonna 2017, mutta siitä ei saatu oikein tehtyä yhtään mitään. Oli vaan erimielisyyksiä, että kyllä kaikilla puolueilla on tämmöinen tietty avoimuus pyrkimyksenä, mutta se toteutuu sitten eri tavalla. Voi olla, että isommassa vakiintuneemmassa puolueessa on niin paljon erilaisia arvoja, että niitä tulee kaikennäköisiä yhteentörmäyksiä eivätkä välttämättä jaksa keskity tämmöseen ideoivaan ohjelmatyöhön.

Simo Raittila: [00:15:33] Tämä avoimuuden ideaali on itse asiassa tosi kiinnostava pointti. Siinä ehkä kuitenkin kun ne rajat on piirrettävä johonkin, miten te kuvaisitte, millainen olisi sellainen unelmapuolueprosessi tai osallistava prosessi? Jos kuvitellaan edes, tai ei puhuta pelkästään siitä, miten vihreissä voisi olla tai tulisi olla vaan miten jossain niinkuin utopiassanne tää asia toimisi?

Oras Tynkkynen: [00:16:06] Jos alkuun avaan ääntä. Mä oon siis kansanedustajavuosina toiminut tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana ja vetänyt siellä joukkoistamiseen liittyvää työtä ja sitä kautta tutustunut johonkin tällaisiin joukkoistamisen menetelmiin osana demokratiaa. Esimerkiksi Islannissa perustuslakia lähdettiin uudistamaan tälläisellä joukkoistavalla prosessilla, jossa siis periaattessa kaikilla kansalaisilla oli mahdollisuus kommentoida ja ehdottaa asioita perustuslakiin. Ja muokkauksia. Jos ette ole aivan tällaista ihannetta, niin mun mielestä myös puolueiden ohjelmia voisi periaatteessa tehdä täysin avoimesti niin, että kuka tahansa voi niitä kommentoida. Jos olisi joku sellainen tekoälyyn tai johonkin muuhun perustuva ratkaisu, jolla pystyisi sen valtavan kommenttitulvan jotenkin käytännössä järjestämään niin parasta olisi se, että ohjelman luonnos olisi kaikkien kommentoitavana ja sitä voisi kuka tahansa sitten lähteä kommentoimaan. Siihen on varmasti matkaa ihan näin kuin käytännön voimavarojen näkökulmasta.

Rauli Mickelsson: [00:17:10] Joo, mä oon kyllä aika täysin samaa mieltä. Korostan, että vihreille tää on nyt tärkeää. Jos me katsellaan suomalaisia puolueita ja katsellaan vaikka niiden nimiä, niin totta tai yleisömääritelmiä itsestään niin tota. Nehän on useimmiten tämmöisiä poissulkevia. No kansallinen Kokoomus. Perussuomalaiset. Sosialidemokraattinen puolue on työväenpuolue ja näin edelleen, mutta niiden ohjelma kuitenkin kattoi tota maailmaa jonkun tietyn intressiryhmän näkökulmasta, mutta vihreillä on tämmöinen niin kuin nimenomaan globaali eetos, kun se puhuu globaalissa mielessä ympäristöstä ja muusta, niin senkin takia vihreiden kannattaisi miettiä nämä asiat, miten vihreät tuo agendalle, niin ne koskettaa lopulta ihan kaikkea kaikkia meisiä senkin takia. Vihreiden tää prosessin pitäis olla mahdollisimman avoin. Mä olisin halunnut esimerkiksi, että Turussa oltaisiin kuntavaaliohjelma tehty avoimeksi. Ihan sillä tavalla että menty vaikka nyt lähiön kokoontumistiloihin ja ruvettu keskustelemaan sen lähiön ongelmasta ihan ketä tahansa paikalle sattuu, mutta se ei kai ollut sellainen. Sitten ehkä kysymys on jostain voimavaroista tai jostain muusta vastaavasta.

Simo Raittila: [00:18:32] Joo. Me ollaan vähän vastaavaa aikana tehty Itä-helsingin vihreissä, et ollaan jalkautettu esimerkiksi niinkuin jotain alueen kaavoitukseen liittyvää keskustelua siis niin kuin lähiöravintolaan sillä tavalla että sitä on voinut ihan sattumanvaraisesti paikallaolijat kuunnella. Mutta mennään kohta enemmän tohon puolueiden tai vihreiden erityispiirteisiin, mutta vielä ehkä haluaisin tuosta avoimuudesta siis. Joo, siinä se voimavara ongelma, mutta onko siinä mahdollisesti muita syitä teidän mielestä, miksi se ei ole niin avointa kuin se ideaali ois, että miksi pistetään rajoja sille, että kuka saa kommentoida muuta kun se kommenttien määrä. Jos mietitään internet keskustelua tai muuta, niin kyllähän esimerkiksi pelko olisi, että sinne hyppäisi trollaamaan ihmisiä. Miten te suhtaudutte tavallaan tämän tyyppisiin uhkakuviin? Siitä tai puolueiden kaappauksesta oli joskus aikanaan ennen ennen mun aikaa tavallaan pelkoa tai puolueen elinten kaappauksista?

Oras Tynkkynen: [00:19:47] Toki siis trollaamisen riski on hyvin todellinen, ja jos katsoo nykyistä somekeskustelua, niin varmastikin joku vihreisiin nuivasti suhtautuva porukka lähtis mobilisoimaan kampanjaa, jossa yritettäisiin syöttää sinne ohjelmaan jotain ideoita ja sitten jos ja kun niitä ei sinne oteta mukaan, sitten toki siitä voi metelöidä. Piti olla avointa, mutta kuitenkaan ei hyväksytty tätä meidän rajat kiinni -ehdotusta, mutta sitten. Ajattelen, että kun se tavallaan kuuluu siihen sotkuseen ja meluiseen demokratiaan, että tulee myös tällaisia ehkä häiriköintiyrityksiäkin enemmän. Kysymys siitä, miten niitä hallitaan ja miten niiden kanssa sitten toimitaan. Se on varmastikin selvää, että jos joku yrittää jotain äärioikeistolaista ja ihmisvihanmielistä syöttää vihreisiin, niin se ei tule koskaan menestymään eikä tunnu vaikealta torjua sellaista ja todeta, että tällä ei ole mitään tekemistä vihreiden arvojen ja politiikan kanssa, joten se ei poliittiseen ohjelmaan kuulu. Ehkä kun mä en pidä sitä niin suurena ongelmana kuin miltä se saattaa ensialkuun vaikuttaa.

Rauli Mickelsson: [00:21:01] Joo, enkä minäkään sillä tavalla, koska sen ohjelman kuitenkin loppujen lopuksi hyväksyy puoluekokous tai sitten puoluevaltuuskunta. Tai sitten nämä sektoriohjelmat tietty puoluehallitus. Niin tota kyllä mä näkisin, että ohjelmaprosessimalli voisi olla tämmöinen hybridi että olisi semmosia tosiaan kasvokkaisia kokoontumisia mitkä sitten voitais striimata, sitten niitä voisi seurata ihan missä tahansa. Ja tota mun mielestä aika hyvä tämmöinen meininki oli tässä ennen kuntavaaleja, milloin esimerkiksi Viite (Teknologian ja tekniikan vihreät) järjesti näitä paneeleja. Ne oli kyllä erittäin mielenkiintoisia keskusteluja, mutta miksei sitten kun tää pandemia loppuu, niin miksei sitten tilaisuudet voisi olla sillein, että keskustelijat tai vaikka jonkun lähiökapakassa kaavoituksesta keskustelevat ihmiset? Sitten voisi ihan olla kasvokkaisina läsnä. Jotka sitten striimattaisiin.

Simo Raittila: [00:22:11] Jep. Tässä välissä ehkä heitän vielä muistin pohjalta tosta, että viime kerrallahan kun tätä osallistettiin tätä poliittista tavoiteohjelmaa, niin siellä oli olemassa malli, jonka mukaan sitten paikallisesti pystyttiin järjestämään eri kommentointitilaisuuksia ja työpajoja. Lopultahan siihen tuli muutosesityksiä ja kommentteja 160 puolueen jäseneltä, 18 yhdistykseltä sadasta ja yhdestä yhdistyksen järjestämästä työpajasta ja yhteensä noin 1870 kappaletta, että ehkä kuvastaa sitä, että kuinka iso työ tää poliittinen tavoiteohjelma lopulta yleensä on. Jännittääkö teitä yhtään, että kuinka iso kirjoitusprosessi ja muu homma tässä on edessä?

Oras Tynkkynen: [00:23:12] Kyllä, kyllä se mua jonkun verran jännittää. Toki siis on aiemmin vetäny muun muassa periaateohjelmatyötä ja Euroopan vihreiden vaaliohjelmatyötä. Ja voin sanoa, että jos siis välillä Suomessa puolueen sisällä joittenkin kantojen yhteensovittaminen on haastavaa, niin kun sen tekee koko Euroopan tasolla, niin siinä on tiettyä kerrointa ja lisää. Ja siis työläältähän tää urakka selvästi vaikuttaa, mutta siis myös sen työläys, se on vähän sellainen investointi, että jos ajattelee vaikka sitä edellistä kierrosta, luettelin tuossa niitä lukuja, että kuinka monta tilaisuutta on järjestetty, jossa on keskusteltu vihreiden suunnasta ja vihreiden politiikasta, niin se on siis tavoittanut kohtuullisen ison määrän ihmisiä, kohtuullisen iso joukko vihreitä toimijoita on toivottavasti kokenut, että pystyy vaikuttamaan puolueen suuntaan. On käyty sitä ideologista keskustelua, joka on kuitenkin ihan hirveen tärkeä. Etenkin silloin kun ollaan hallituksessa, koska hallituksessa se puolueasento menee niin helposti siihen hallitsemiseen niin kuin sana hallituskin viittaa ja sitten se vähän pitemmän aikavälin arvokeskustelu ja uudistaminen jää vähemmälle ja mä ajattelen että urakka on kuumottavan suuri ja varmasti työläs, mutta uskon, että se on hyvä investointi.

Rauli Mickelsson: [00:24:35] Mä kyllä korostaisin myös tätä keskustelun merkitystä nimenomaan, mitä mä äsken totesin siitä, että yksittäisestä ongelmasta tuli yhteiskunnallinen. Se on jo sinänsä aika iso prosessi sillä tavalla, että kun mietitään, millä tavoin liikkeet ja puolueet on tällein syntynyt, ne on syntynyt sillä tavalla, että jotain ihmistä on ahdistanut. Se on keskustellut naapurin kanssa siitä ja seuraavan naapurin kautta ja niin edelleen on kokoontunut yhteen. Ja sitten se on ruvennut miettiä, että vika, ei olekaan minussa sinänsä vaan vika on jossain ihan suuremmassa jutuissa. Kuitenkin yksittäisiä tapaamisista saattaa syntyä aika paljonkin liikettä. Ja ja kyllähän niinku tavallaan mä edelleen korostaisin sitä, että paras tapa saada ihmisiä sidottua tähän toimintaan on nimenomaan se, että tavataan sillain kasvokkain ja ollaan ihan niin kuin koko persoonalla sitoutunut siihen juttuun ja annetaan niille vaikutusmahdollisuuksia näissä asioissa ja annetaan niille semmonen paikka, jossa ne pystyy, pystyy kasvamaan poliittiseksi minäksi.

Simo Raittila: [00:25:44] Kyllä. Se on hyvin hyvin totta munkin mielestä. Siinä on ehkä sekin, että se, mikä sitouttaa ja miksi puolueeseen tullaan on kuitenkin niiden poliittisten asioiden ja tavoitteiden takia, jolloin se, että ite pääsee niitä sorvaamaan, niin sitouttaa ja niin kuin voimaannuttaa ihmistä. Ehkä ehkä tässä suhteessa vähän sivuttiin jo aikaisemmin sitä, että millainen puolue Vihreät on. Et mä ite usein tykkään ajatella, et me vihreissä puhutaan paljon niin kuin parhaan argumentin periaatteesta ja siitä, miten me ollaan tavallaan keskusteleva puolue ja se osin lähtee siitä historiasta, että ollaan oltu niin kuin useiden eri liikkeiden yhtymä. Tästähän oli muutama vuosi sitten tää totta historiikki. Sari Aallon Vaihtoehtopuolue: vihreän liikkeen tie puolueeksi, niin, olisiko Vihreät erilainen puolue kuin muut tässä mielessä? Ketkä kaikki puolalaiset varmasti keskustelee? Puolueessa keskustellaan, mutta erottaa sitä jokin muista. Mun itselläni näkökulma on esimerkiksi aika huonosti, koska ei on tehnyt vaikka vähän töitä. Muiden puolueiden tyyppien kanssa on ollut vain yhdessä Puolueessa elämänsä aikana. Niistä helposti, kun kuvittelee sellaista erikoisuutta ja antaa antaa tosi paljon arvoa sille, miten omat toimii, mutta onko sellaista ero aidosti olemassa?

Rauli Mickelsson: [00:27:27] Totta tähän vois antaa aika monipuolisen vastauksen. Voisi lähteä oikeasti liikkeelle siitä, että Tampereen väitteli sellainen henkilö kuin Vesa Koskimaa, joka vertas sosiaalidemokraattien, kokoomuslaisten ja vihreitten puoluedemokratiaa ja Vesa on mielestään totta. Vihreä Viirret on tämmöinen liikepuolue, kun sen ja siel on puoluedemokratiaa kuitenkin olemassa. Vallassa ja totta. Eikö totta? Eikö totta? Kun sen sijaan kokoomuksen demarit, että valta on keskittynyt enempi ammatti ammattilaisille, tämä oli Vesajuttu, toinen juttu. Me tehtiin totta tällainen artikkeli. Katsottiin, että se tehtiin Itä-Turun taloussosiologian kastaminen artikkeli, missä me tutkittiin demareiden vihreitten puoluekokouksia. Voi olla, että 2017 tehtiin siihen semmoinen Sölvikysely siis. Mielipidekyselyjä siis kysyttiin näiden ihmisten taustoja totta. Devaskn vastaus sillä tavoin, että viimeisimpään se pääsee mukaan melko helpolla. Aika usea näistä puoluekokousedustajista suurimpia sellaisia, mitkä oli ollut puolueessa. Puolueessa. Alle viisi vuotta, mutta demari sitten oli sillä. Tavallisia saattoi olla puoluekokousedustajat, missä saattoi olla tasuripäiden viidestoista. Puoluekokous siis Demarissa puoluekokoussykli on kolme vuotta, kun vihreissä se on vuosi. Eli Itävallan vihreisiin pääsee aika helposti, mutta voisiko tavalla miettiä? On kuitenkin vihreys jatkuvasti rotaatiopelaamista äärimmäisen hieno. Hieno juttu, mutta onks tää sitten kuitenkin sillä tavalla, että meillä ei välttämättä ole niin kuin tavallaan Dota tarpeeksi tämmöisiä aktiivisten ihmisten paikkoja. Kun uusi sukupolvi tulee, niin vanhat huoahtaa.

Rauli Mickelsson: [00:29:38] No kikun pääsee vähälle, lepuuttelee ja tekee muutakin eikä välttämättä enää oteta. Tämä on tietty vihreille äärimmäisen huono juttu. Jatkuvasti tulee uusia uusia sukupolvia, päinvastoin kuin useilla muilla puolueilla. Näin ei välttämättä tapahdu, vaan jatkuvasti ukkoutui. Jakautuminen. Puolueet. Demarit. Jengi Demarissa kirjoittaa keski ikää. Tai anteeks. Kolmospuolueen jäsenistä Olli on yli kuusikymppisiin. Vihret on tästä aika aika poikkeus. Eli tavallaan lähtisi siitä, että vihreisiin pitää saada enempi tämmöisiä aktiivisten ihmisten paikkoja, esimerkiksi pohtimaan eri yhteiskuntasektorin alueita, niiden kehittämistä ja niin edelleen, mutta vielä yksi vastaus tässä. Totta on, että yleensä puoluetutkimus on sävyttänyt tämmöiset rappiokertomukset aloittaen jo 1900 luvun alus. Robert Miks kirjoitti. Kun sanoo organisaatiosaatio, sanat oligarkkinen tendenssi, olittaminen, rautainen, oligarkkinen laki, että aina kun valta keskittyy oligarkialle. No jo silloin, kun vihreistä vihreiden järjestäytymiskeskusteliin oli aika tae sille esille ja muuttat rappiokertomukset, totta Mieto se tarkoittaisi. Settä myöhemmin tätä ajatusta on kehittänyt kehitetty niin ja tämä oli Mikkel sillä idulla, että poliitikko professionalisoituu eikä välttämättä anneta sduttaa. Tila itse jäsenille toteuttaa omaa poliittista minäänsä, vaan puolueista tulee tämmöinen manipulaatiokoneisto. Totean nimenomaan, että siellä on ammattilaiset, tekee tiedotuksen sillä perusteella, mitä jos sanotaan mielipidekyselyissä olla ihmistä kysytty. Eikä välttämättä olet tämmöistä kasvokkaista. Voima voimaannuttamista mojova talvi. Piti pitkään vastaus ja.

Simo Raittila: [00:31:41] Se pitäisi tuoda todella kiinnostavaa pohdintaa ja mieltäni kuullen, että peräti satoi Oras suussa ajatuksia.

Oras Tynkkynen: [00:31:52] Kyllä vaan ja tietysti jos se palaa vielä tähän alkuperäiseen kysymykseen. Niin mä ajattelen, että vihreille yks keskeinen erottava tekijä on ollut se, että vihreät on ollu uudistamassa paitsi politiikan sisältöjä niin myös politiikan tekemisen tapaa, ja se on ollut yksi sellainen tekijä, joka voi itseäni aikana viehättää nyt kun on puolueeseen hakeutunut ja se näkyy muun muassa tässä rooli mainitsemassa rotaatio periaatteessa. Eli valtaa pyritään jakamaan ja huolehtimaan siitä, että kukaan ei sammaloidu jollakin johtutehtävälle, mutta se näkyy, vaikka siinä puolueen puheenjohtaja valitsee jäsenet eikä siis puoluekokousedustajat. Mutta toisaalta mun tuntumaan. Ralli on tietysti tässä paljon paremmin perillä. On se, että ajan oloon vihreät on toisaalta samankaltastunut ja muuttunut samantapaisemmaksi kuin vanhat puolueet ja toisaalta myös vanhat puolueet kun on jonkun verran uudistunut ja ehkä ottanut oppia vihreiltä ja muilta uudenmmilta poliittisilta toimijoilta, että ne erot on ehkä vähän liudentunut. Ja vaarana on nähdäkseni se, että kun Vihreät on kuitenkin kasvanut ja vakiinnuttanut asemansa ja saanut enemmän valtaan jossain vaiheessa se valmius uudistua, niin vähän tyrehtyy ja todetaan, että hyvinhän menee näinkin, mutta kun maailma muuttuu kokonaan ympärillä kun ihmiset muuttuu, niin se jos jäädään paikoilleen, niin musta tuntuu, että siinä menetetään aika iso osa vihreiden sielusta ja siitä, minkä takia Vihreät poikkeaa tai ainakin on poikennut aiemmin muista puolueista. Mun mielestä on kiinnostava haaste vihreille, jos miettii nykyistä puoluekenttää ja sitä, että mikä puolue on eniten uudistamassa politiikan toimintatapoja. Mä luulen, että aika moni vastaisi tällä hetkellä itte. Liike nyt mä voin olla hyvin kriittinen sen suhteen, miten liike nyt on järjestänyt omaan toimintaansa ja millä tavalla se yrittää uudistaa politiikan tekemisen tapoja, mutta ainakin se yrittää uudistaa ja hakea aika uudenlaisia toimintatapoja. Ja me ollaan nähty vastaavaa joissakin muissa maissa, vaikkapa Tanskassa tällainen alternative taikaan nyt tanskaksi juuri niin siinä muodossa, mutta joka tapauksessa oman tapainen niminen puolue vähän kuin liike. Nyt hengessä rymisteli puoluekentälle ja totesi sitä, nyt tehdään kaikki uudella tavalla ja tällaisia uusia haastajia voi tulla myös tulevaisuudessa. Ja me itse haluaisi, että vihreät säilyttää asemansa sellaisena sellaisena uudistushenkisimpänä ja valmiimpana kehittämään myös omia toimintatapojaan jatkuvasti.

Rauli Mickelsson: [00:34:28] Jo, mutta näin tämmöisenä pelkkänä net demokraattien perustavana puolueen. Mä näen siinä ongelmia lähtöoikeisto semmoiset oletuksesta, joita ihminen on jo kurota mielipideautomaatti sinänsä se ison mielipide jostan yhteiskunnasta kysymyksestä, eikös siitä vaan äänestetään eikä juurikaan keskustella. Päätöksenteko on yksi politiikanteon vaihe, mutta se on ainoastaan yksi etu. Huonoja kokemuksia tän tyyppisestä on Italiassa, missä on todettu mistään nyt vähän muista, että puolueen nimeä, mutta tätä BeBocan viiden tähden liike, missä Beppe Grillo oli tv ohjelmissa. Valta keskittyi kansanedustajille ja tuli aika epämääräinen porukka koko viiden tähden liikkeestä. Et mä lukenut joitakin artikkeleita tästä, mihin suunta se on kehittynyt eli tavallaan nyt. Mun mielestä oleellista on tässä puoluedemokratiassa nimenomaan keskustelu siitä, että saadaan semmoista yksityisestä ongelmasta saada semmonen yhteiskunnan ongelma. Toki tää on ihan netti. On mahdottoman hyvä väline, väline laajentaa keskustelua ja hämärtää näitä maantieteellisen rajoja, jotka Suomen puoluekentässä olut airtämän rajoittavia monta kymmentä vuotta tai sata vuotta voi sanoa ylikin niin totta. Kyl tässä on niinku idea, ideat, ideat tämmöisessä, mutta se musta tuntuu, et liikennytkään on vähän hahmoton. Totta sillä tavalla, jossa vois. Keskustelin tän Mikael Jungnerin kanssa siitä, että kerron tämän kritiikin, etta. Politiikka ei pelkästään sitä poliittisen vaikuttamisen annosta. Yks puolue sittenhän se päätös. Sinun paljon muita puolia asian esilletuominen eli politisointia, asian toimeenpaneminen ja näin edelleen järdataan etkä varhaisvaiheista liike nyt ei teitä välttämättä ymmärtänyt laisinkaan.

Oras Tynkkynen: [00:36:26] Ja selvyyden vuoksi. Jos voidaan sanoa, että hän välinettä siis en suinkaan sitä, että vihreiden pitäisi toimia niin kuin liike nyt, mutta sen sijaan liike nyt sitä kannattaa ehkä omaksua se uudistusvalmius ja se, että on halua uudistaa politiikan tekemisen tapa. Jos otan esimerkki vihreistä, niin vihreissä keskusteltiin joku aika sitten siirtymisestä tähän yleiseurooppalaiseen kahden rinnakkaispuheenjohtajan malliin. Ja en siis ota kantaa, että olisiko siihen pitänyt siirtyä vai ei, mutta mun mielestä oli merkillepantavaa, että ei löytynyt valmiutta tällaiseen uudistukseen ainakaan siinä tilanteessa. Mosta herättää kysymyksen, että onko vihreissä kykyä uudistua, jos se koetaan tarpeelliseksi.

Simo Raittila: [00:37:07] Uudistuksessa tietysti herää itselleni tai ensin ensinnäkin. Pitää todeta, että tai kun Rauli ehkä muistaa paremmin, mutta mun käsitykseni tai mutta nekin yllätti se, että kuinka hyvin kuitenkin liike nyt myös menestyy ympäri maata kuntavaaleissa. Sitä jotenkin ajatteli semmoisena yhden yhden miehen puolueena, mutta kyllä ne sai päätä auki aika paljon eri puolilla.

Rauli Mickelsson: [00:37:33] Kysymys on varmaan siitä mustunut. Varas kokoomuksesen olisi siinä vaiheessa kyllästytty ja sieltä lähti. Kokoomuksestakin lähti. Ainakin Turussa lähti ihmisiä ja liikehdintä. Jethro Rostedt on edelleen valtuutettu. Nyt taas mikä NYTn valtuutettu.

Simo Raittila: [00:37:49] Kyllä ja sit kun mennään tohon uudistumiskykyisyyteen, siitä tietysti herää. Itselleni kysymys, että onko onko teillä siivissä jommallakummalla itsellänne jotain ajatuksia tai tuleeko keskustallisesti mieleen semmosia uudistuksia muita kuin esimerkiksi kahden puheenjohtajan malli, jotka voisi olla tulevaisuudessa vihreille relevantteja?

Rauli Mickelsson: [00:38:10] No mulle tule mieleen, miten tässä alussa juteltiin tämmöinen. Avautuminen sillä tavalla, että me ollaan todella semmoinen politiikanteon paikka, mihin on helppo tulla tulla ja mitä ei tarvi sitten välttämättä mitenkään sitoutunut? Hän oli alkuperäisessä vihreissä. Ideana on, että mukana sai olla, eikä kukaan kattanut mitään jäsenkirjaa. Turussakin saattoi olla näitä jossain kokouksessa näitä äärioikeistolaisia, jota Mäenpäällä esiintyy katsomossa. Voiko tohon liittyä ja niin edelleen, mutta taas siitäkin turbulenssia selvitti kuitenkin muutto. Tämmöisiä voisi olla, että avoin keskustelun paikka se pitää hyvin organisoida hyvin teemoi.

Oras Tynkkynen: [00:39:02] Molla ei varmaan tuo mitään yksittäistä esimerkkiä tässä vaiheessa mieleen, mutta sanoisin vähän asian vierestä sellaisen yleisen lähestymistavan tai asenteen, jonka toivoisi vihreissä yleistyvän. Ja se on siis se, että kuunneltaisiin enemmän ja julistettais vähemmän. Se ei ole mikään tällainen puolueen rakenteisiin tai virallisiin toimintatapoihin liittyvä ajatus, mutta siis enemmän sellainen tekemisen eetos. Koska mä luulen, että se syventäisi vihreiden ymmärrystä siitä, mitä politiikassa kannattaa tehdä ja miten.

Simo Raittila: [00:39:37] Ja paljonhan siis varmaan tehdä uudistumista, ei uudistumattomuus tai jähmettymis. Keskustelu liittyy osin siihen pyrkimykseen kasvaa isommaksi puolueeksi ja saavuttaa uusia äänestäjäryhmiä kuin vihreät. Välillä puhuttu jopa, että pyritään pääministeripuolueeksi ja näin edespäin, niin se vaatii lisää kannatusta, joka sitten vaatii sitä, että vastataan suuremman osan ihmisiä ongelmiin.

Rauli Mickelsson: [00:40:04] Voisi vielä sanoa Häyhä huomiota. Me voitaisiin vallan katsoa, missä puolueita tehdään ja mistä niitä on tehty ja jota alunperin puoluelle tehtiin parlamentissa. Eli olin oli ainakin tämmöisenä eli parlamentaarisena aikana oli nimenomaan parlamenttiryhmä, jotka ihmiset tunsi toisensa erittäin hyvin. Oli jatkos tämmöisiä kasvokkaisia kohtaamisia. Sen jälkeen tuli joukko puoluetukitemme hierarkkinen organisaatioita ja totta, niin oma puolue tuli edustuksen, ei hierarkkinen. Ja siis nimenomaan myös semmoinen puolue. Kuri oli aika aika kova. Tai jälkeen sitten tuli tämmöinen media puolue eli puolueet ja tehtiin niin kuin ikään kuin yksisuuntaisen median, kuten television avulla. Ja totta. Puoluejohtaja sai tietää näistä näistä edustaa kansalaisten ja myös jäsenten mielipidettä ainostaan tällä mielipidekyselyllä. Sen jälkeen tulita verkosto puolue, joka perustuu tähän nimenomaan tä. Nettiin. Ja sen jälkeen viaton olo on yritetty. Tämmöistä tornipuoluetta, missä perussuomalaiset on menestynyt eli pantu. Teltta torille, joa ihmiset on pystynyt, kävelee sinne ja valittelee tota, että tämä on niin huono juttu, leikattu indeksi, joita jotain pitää saada aikaan. Ja niin oma perussuomalaisten menestys mun mielestä perustuu nimenomaan siihen, mitä Uralski äsken toi esille siihen kuulemiseen ja niin on monet tästä syystä tavalla mietti mikä mikä on meijän menehmehi juttu eköön nimenomontaa kuulemista eikä tämmöstä tavallaan. Pitäisikö alentat tämmöistä semanttista kynnystä, ettei puhuttaisi politiikkaa, vaan savuo tai Turkuun tai Tamperetta tai Niidellen puhuttais tällä ta.

Simo Raittila: [00:42:05] Ja ehdottomasti, niin mä olin menossa siihen ja jatkui itse keskustelua keskustelusta ja kuuntelemisesta. Elisha Oras kirjoitti heinäkuussa blogin tai melkein niin kuin kutsusin sitä jonkinlaiseksi pieneksi manifestiksi. Siitä, miten vihreistä pitää tehdä koko Suomen puolue, siihen sisältyy loppuun tämmöinen huoneen taulu, jonka mä halusin, haluaisin lainata tässä nyt meidän porukassa keskustelun loppupuolella ihan kokonaisuudessaan, koska se oli hieno. Se menee näin, että tarvittavan muutoksen voi kieltää huoneentauluksi. Jokaista blogitekstiä kirjoittaessa voi pohtia, tarjoaako tarttumapintaa erilaisista taustoista ja olosuhteista ponnistaville ihmisille. Jokainen kerta Instagramin avatessa voi miettiä, tuoko uusia ihmisiä lähemmäs vai työntääkö ehkä heitä kauemmas. Jokaista puhetta laatiessa voi harkita, voiko muotoilla asian niin, että se puhuttelee mahdollisimman monia vihertävästi ajattelevia suomalaisia. Eräs näkökysymyksiä. Laita viestiä. Oletko samaa mieltä? Laita silloinkin viestiä vai oletko eri mieltä. Silloin vasta kannattaakin laittaa viestiä koko Suomeen. Vihreät voidaan rakentaa vain erilaisten ihmisten kohtaamisista ja vuoropuhelusta. Näin tämä olisi mun mielestä tosi hienosti kirjoitettu ja näin yleviä periaatteita. Mut on käytännön politiikassa sitten niin kuin jotain sellaista tai poliittiskulttuurissa jotain sellaista, mikä tekee niin kuin tämäntyyppisen kuuntelemisen ja ihmisten kohtaamisen vaikeaksi.

Oras Tynkkynen: [00:43:33] No, kyllä varmasti on ja se kuulostaa vähän tällaiselta niin kuin keski ikäisen miehen rutiinilta, mutta kyllähän siis sosiaalinen media on muuttanut jonkun verran poliittista keskustelukulttuuria ja se tuppaa palkitsemaan aika tällaisista räväköistä tunteita herättävistä kannanotoista, jotka sitten saattaa hyvinkin kuin pahentaa sitä ihmisten eriytymistä heimoihin ja ajautumista keskenään kamppaileviin leireihin. Ja toinen tekijä on sellan aika inhimillinen, että. Sehän on kuin loppuks aika työlästä ja välillä vähän pelottavaakin uskaltautua sieltä omalta mukavuusvyöhykkeeltä ja altistua vuoropuhelulle hyvin eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa, niin kumman siinä moodissa. Kun mä kerron muille, miten asiat oikeasti on ja yritän voittaa heidät väitteellä, niin se on aika helppoa ja turvallista, mutta jos lähtee sellaisella ajatuksella kohtaamaan ihmisiä, että yrittää ymmärtää, minkä takia ne ajattelee toisella tavalla ja sitten kaikkein vaikeinta pohtia, että pitäskö oma ajattelu jossain suhteessa tarkistaa, niin se on niin kuin se on raskasta. Mä ymmärrän tosi hyvin, että että meidän ylityöllistetyt kansanedustajat ja ministerit ei varmaan tällaiseen kauheukseen venyy enkä enkä venytä itsekään. Eli eli se se vaatii tietynlaista omistautumista ja sitoutumista, että jaksaa koko ajan tehdä töitä sen eteen, että ei tavallaan käpertyy siihen omaan vihreään kuplaansa ja siihen valmiiseen ajattelumalli, jonka on omaksunut.

Rauli Mickelsson: [00:45:19] Oraksen, on kyllä huomattavasti syvempi ja laajempi kokemus tässä poliitikkona olemisessa. Koska mä oon ollut pelkästään tämmöinen kuin ikään kuin rivijäsen ja sit tietty poliitikko, politiikan tutkija, mutta tietty mä olen tästä täysin sama sama. Samamaa mieltä. Ja sen takia pitäis tätä ihan niin ku. Sekään kuin netissä, että sitten niin kuin ihan kasvokkainkin toimivaa verkostoa laajentaa, jotta me saataisiin laajempi kosketuspinta kaikennäköisiin erilaisiin ihmisiin ja toisaalta. Kyllä mä on siis aina puhuta siitä, että poliittinen keskustelu polarisoitunut nmmiksi se on polarisoitunut. Suoraan sanoen se on polarisoitunut siksi, koska olimme perussuomalaiset käyttää tämmöistä jatkuvasti vihollispuhetta ja me ja muut retoriikkaa. No kun mä esimerkiksi seurasin totta viime keväänä näitä viitteen juttuja, niin olin todella asiallisen hienoa poliittista keskustelua käytiin ja mä uskon, että pystyn aika aika. Aika monen muunkin ryhmän kanssa käymään. Tämmöistä todella hieno ja avartava poliittista keskustelua, keskustelua. No nyt tunnen ihmisiä eri puolueista ihan työni takia, koska mihinkään kunnolla tehdyistä tutkimusta ja muuttoa nimenomaan meijän pitäs paikantaa, ettei nimenomaan tämä mikä tapolarisaatio on aiheuttanut. Ja mun mielestä, Ville Komsi sanoo. Kerran hyvin, kun puhuttiin vihreitten järjestäytymisestä. Minkä takia meidän pitää pelata samaa peliä kuin muut, etteikö soopaa parempi tee sotketa koko peliä? Tutta ruveta pelaamaan ihan omilla säännöillä. Et jos ei lähdetä iskän mukaan siihen provosoivan polarisoivan keskusteluun, vaan dota jätettä ittesi luo, annettaisiin niiden tapella keskenään tai keksiä tämmöisiä mörkötarinoita.

Oras Tynkkynen: [00:47:18] Mun mielestä tauti tarttuu tosi olennaisin asia ja se on se, että kysehän ei oo vaan siitä, että perussuomalaiset käy provosoivaa keskustelua, vaan että joku provosoitua ja lähtee siihen mukaan ja vastaa ehkä samalla mitalla tai vähän samassa samassa tyylilajissa. Ja se mikä mistä mummosta olisi hyvä. Vihreissä puhua avoimesti on se, että että tällainen vastakkainasettelu. Sehän voi ainakin lyhyellä aikavälillä jopa hyödyttää vihreitä, että jos vaaleihin mennään sellaisessa asetelmassa, että keskustelu käydään perussuomalaisten ja vihreiden välillä, sehän nostaa molempia. Mutta onko se hyvä Suomen kannalta ja onko se hyvä pitkällä aikavälillä? Ja vastaava pätee myös siihen, että yksittäinen vihreä vaikuttaja voi rakentaa profiilin tällaisena oikeistopopulistien vastustajana, ja se voi tuoda todella hyvän vaalimenestykseen hetkeäkään epäile, etteikö vaikka Tampereen kaltaisessa kaupungissa voisi saada tuhat ääntä sillä, että on se ykkönen perussuomalaisten vastustamisessa, mutta jälleen kerran se mun kysymys on, että hyödyttääkö se kokonaisuutena ja pitkällä aikavälillä vihreää liikettä vai onko se enemmän tällainen pistemäinen pistemäinen hyöty, joka sitten tuota saattaa pitkällä aikaveillä osoittautua vähän haitalliseksi.

Simo Raittila: [00:48:34] Mutta toki toki siitä muiden vastustamisen positiosta. Sen itse politiikan sisältöjä on osin ehkä vähän vaikea johtaa, että se se, että jos se on vain vastustamassa niin kuin jotakuta muuta, niin siinä ei vielä kauhean kestävää vihreää tulevaisuutta rakenneta.

Rauli Mickelsson: [00:48:53] Kirjoitin Turun sanoman all jo semmoinen juttu. Seurasin perussuomalaisten puoluekokousta silloin viikonvaihteessa. Netistä ja kirjoitin, miten ohut niiden ideologia on, ettei tuo mitään muuta esille kuin kansallismielisyys ja maahanmuutto. Ja siinä se ja vastusti kaikkea muita sitten, mutta yksi juttu, mikä on saattanut aiheuttaa tällaisen rivakan polarisaation, on nämä uudet sosiaalisen median välineet. Twitter pitää äärettömän ytimekkäästi ja kärkkäästi ilmaista, mitä mieltä on. Ja Facebook, kuinkas tämmöinen. Aika kiireinen juttu. Se on tämmöinen kahden päivän närkästys kanava. Jos vaikka keskustelu lähtee hyvin liikkeelle, sitä saatetaan pari päivää mennä ihan kivasti. Sen jälkeen ruveta närkästymään keskustellen ihan eri asiasta, että meidän pitää saada tosiaan noita tosiaan uusia kanavia tämmöisen vähän syvällisempään keskusteluun. Kun nä. Americans miljonäärien omistamat kanavat.

Simo Raittila: [00:50:00] Tämä on iso ongelma. Tämä on ehkä semmoinen ongelma, josta ei nyt suorien suorilta ehkä löydy ratkaisua. Jätetään se tulevien jaksojen ja tulevien keskustelujen pohdinnaksi. Harham sinällään, että hän voisi keskustella paljon pidempäänkin. Ja tässä olen, koska en päässyt syvemmälle syvemmälle tähän aiheeseen, mutta aletaan vetämään tätä jaksoa nyt kuitenkin loppuun. Mä kysyisin teiltä. Pari viimeistä asiaa ennen. Ensinnäkin se, että nyt pitää poliittisen tavoiteohjelman kirjoittaminen, on lähdössä liikkeelle, niin mikä teidän ohje ois ihmisille vihreissä ja vihreiden ulkopuolella. Siitä, että miten tähän näihin vihreiden linjoihin pystyisitte seuraavan ennen seuraavan vuoden puoluekokoostani vaikuttamaan? Tai kannattaa vaikuttaa ja toinen on sitä, että onko teillä nyt jakson kuuntelijalle jotain niin kuin linkki vinkkejä taiiin lukuvinkkejä tai jotain muuta sellaista mikä? No no tulee mieleen tästä kun käydyn keskustelun pohjalta, että on avartanut omaa maailmaa.

Oras Tynkkynen: [00:51:10] Poliittisen ohjelman valmistelua osallistumisesta kannattaa heittäytyä keskusteluun myöhemmin tarkemmin määrittyvillä tavoilla. Eli kun. On selvillä, minkälaisia tilaisuuksia ja minkälaisia kanavia käytetään, niin niihin kannattaa tarttua, mutta ehkä vielä sellainen tarkempi toiveet, koska poliittisessa ohjelmassa on kyse hyvin pitkälle tällaisesta toimenpideohjelmasta ja ne kannattaa erityisesti miettiä, mitkä listasi toimenpiteitä, joita vihreiden pitäisi seuraavien vuosien aikana edistää. Eli eli se on ehkä sellainen hyvä vinkki, että lähtee ne toimenpiteet ja ratkaisut edellä. Sitten lukuvinkeistä. Tietysti kannattaa lukea Raulin katalogi. Se viisastuttaa näihin aiheisiin hyvin. Sitten kun sen on tehnyt, niin voi ehkä lukea sen mun blogitekstiin, joka tässä mainittiinkin koko Suomen puolueesta. Ehkä pikkaisen nyt mennään tuon oman työn puolelle. Ykkössuosikki järjestäjältä jatkuvasti nostan joka paikassa. Esillä on tällainen briteissä majaileva Acclaimed taut threads, joka siis tekee töitä ilmastopsykologian ilmastoviestinnän parissa. Se, mikä takia kytkeensä sen tähän keskusteluun on se, että glam metal prize on todella paljon pohtinut, miten ilmasto viestiä, miten sillä ilmaston viestillä voi tavoittaa. Perinteisesti hankalia kohderyhmiä jne. On esimerkiksi Benny Albertan öljyosavaltiossa Kanadassa keskustelemaan öljytyöläisten kanssa ilmastosta tai ne on pohtinut, miten oikeisto konservatiiveille tai oikeistopopulisteille, miten sellaisten kanssa voi keskustella ilmastosta ja vaikka se käsittelee ilmastoa, mutta siellä on paljon sellaisia oivalluksia, jotka sopii politiikkaa laajemminkin eli miten ylitetään kuilu ja miten luodaan yhteys eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa, miten voimme kunnioittaa toista ja miten voidaan huolehtia siitä, että se yhteisymmärryksen rakentaminen ei tyssää ikään kuin ensimetreillä ensimmäisiin sanoihin ja ensivaikutelmaa eli cleimetaud fats suositus sille johtoa.

Rauli Mickelsson: [00:53:17] Voisiko mahdollista laittaa tähän vision sivuille?

Simo Raittila: [00:53:20] Kirja linkitetään gaalaan ja ne laitetaan siihen, että Jackson ne löytyy tästä Jackson yhteydestä.

Rauli Mickelsson: [00:53:27] Muut kolme ihan ilmaista kirjaa tässä. No yks on se toimin 2009 lähinnä politiikkojen ja muidenkin puolueiden tulevaisuus ja 2014 poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudesta. Ja toissapäivänä ilmestyi tämmöinen Itä-Suomen yliopiston Tampereen yliopisto, Helsingin yliopisto ja Turun yliopiston Dotaa tutkijoiden demokraattien tutkijoiden tekemä raportti, missä pohditaan nimenomaan tätä Oraksen mainetta mainitsema osallistuvaa demokratiaa. Ja totta tässä on tavallaan tää mietintö. Katsoisin tilaisuuden julkistamistilaisuudessa raportin, niin totta kyllä kehitin demokratia demokratia yli kaiken. Tämmöistä osallistuvaa demokratiaa kaikki huomioon ottava demokratia. Yhteistä Mistä Oras puhuu, mutta siinä ei sanottu kertaakaan sanaa puolue eikä kansalaisjärjestö. Eli tää on vallan nyt täysin haastava lukea sitä, jota näiden politologien mietintöjen mietti, mikä mitkä tuta. Osa puolueilla on, että joskus tuntuu varmaan melun 15 20 vuotta puhuttu osallistumisesta. Muut puolueet ovat vahiihtäjien ihan omia vanhoja latujaan tässä asiassa, että ei ottanut mitenkään onkeen. Tästä asiasta tää olisi ihan hieno juttu, millä tavalla saa. Tästä osallistuu myös puolueisiin.

Simo Raittila: [00:54:51] Se oli tältä erää siinä. Kiitos!

 


Ajatuspaja Vision podcast lainaa nimensä ajatuspajan edesmenneeltä Vihreä Tuuma -lehdeltä. Podcast tuo yhteen asiantuntijoita, vaikuttajia ja aktivisteja keskustelemaan aikamme ongelmista.

Voit istuttaa ideoita podcastin aiheiksi ja vieraiksi Ajatuspataamme.

Ajatuspata kuvitus