Analyysi: Vihreiden sosiaaliturvaohjelman 2022 vaikutusarviointia

Vihreät esitteli uusimman sosiaaliturvaohjelmansa Kaikkien sosiaali­turva – Vihreiden sosiaali­tur­vaoh­jelma keväällä 2022. Ohjelmassa puolueen perustulomallia on laajennettu ja samalla on käsitelty kattavasti muita etuuksia, kuten eläkkeitä. Tässä analyysissa arvioidaan mikrosimulointilaskelmien avulla eräiden ohjelmassa esitettyjen mallien kustannuksia ja vaikutuksia. 

Laskelmat on tehty vuosina 2021–2023 käyttäen Tilastokeskuksen SISU-mikrosimulointiaineistoa.

Sisällys:
Vihreiden perustulo- ja sosiaaliturvamallien kehitys
Mikrosimulointi vaikutusarviointina
Takuutulo
Perustulo
Lapsilisän tasamalli ja korotus
Takuu- ja kansaneläkkeen yhdistäminen

Vihreiden perustulo- ja sosiaaliturvamallien kehitys

Perustulomallien historia

Vihreät on ollut aktiivinen perustulomallien kehittäjä, ja puolue on tehnyt laskelmia ja päivittänyt perustulomalliaan useita kertoja sitten 80-luvun, jolloin se ensimmäisen kerran ehdotti perustuloa ratkaisuna sosiaaliturvan uudistamiseksi. 

Vuonna 2007 Vihreät esitteli konkreettisen perustulomallin sekä mikrosimulointimallin avulla lasketut vaikutusarviot mallista. Perustulon suuruudeksi määriteltiin 440 euroa vuoden 2008 tasossa (vastaa vuoden 2025 tasossa 595 euroa). Malli perustuu Vihreän Sivistysliiton tutkimushankkeen laskelmiin ja selvitykseen.

Puolue päivitti perustulomallia vuonna 2014, ja mallin taustalla oli jälleen mikrosimulaatio, jota Ajatuspaja Visio oli mukana laatimassa. Vuoden 2019 päivitys sekin perustui osittain Ajatuspaja Vision Perusturva 2030 -selvitykseen, ja siinä perustulon rinnalle esitettiin perustulon asumislisää sekä toimeentulotuen kaltaista perustulon harkinnanvaraista lisää.

Uusi sosiaaliturvamalli

Viimeisimmässä 2022 sosiaaliturvaohjelmassa Vihreät päivitti perustulomallia entistä modulaarisempaan suuntaan siten, että perustulo koostuu perusosasta (600 euroa) ja alueellisesti vaihtelevasta asumisosasta (100–400 euroa). Lisäksi huoltajille maksetaan perustulon lapsikorotus ja eläkeläisille eläkeläiskorotus. Perusturvaan kuuluu lisäksi erikseen haettava ja perustulon päälle maksettava syyperusteinen osallisuusraha. Tätä palikkamallia on ajatuspajan blogissa aiemmin kutsuttu myös nimellä Perustulo+.

Asumistuen korvaamisella perustuloon integroidulla asumisosalla on pyritty ratkaisemaan erilliseen asumistukeen ja asumiskustannusten vaihteluun liittyvä haaste, johon suomalaisissa perustulomalleissa yleensä ei ole tartuttu. Vuonna 2016 Sitran Perustulohackissa ratkaisuksi ehdotettiin alueellisesti vaihtelevaa elinkustannuslisää, jonka variaatio myöhemmin päätyi osaksi Kokoomuksen sosiaaliturvamallia sekä Vision Perusturva 2030 -raportin kautta Vihreiden perustulomalliin 2019. Toisaalta perustulo-nimityksen käyttämistä tästä kokonaisuudesta venyttää perustulon perinteistä määritelmää. 

Elinkustannusten alueellisen vaihtelun huomioiminen ja syyperusteisen etuuden säilyttäminen perustulon rinnalla mahdollistaa perusturvan paremman kohdentumisen ja näin kustannusten hillinnän sekä perusturvan korkeamman kokonaistason verrattuna puhtaasti perustuloon pohjautuvaan perusturvaan. Osallisuusrahaa on myös mahdollista kehittää aktiivisuuteen kannustavaksi porkkanaksi, jonka puutteesta perustuloa välillä kritisoidaan. Tätä voi pitää Vihreiden sosiaaliturvamallin kypsymisenä, sillä malli on taloudellisesti toteutuskelpoisempi ja helpompi sovittaa erilaisiin taloustilanteisiin. Lisääntyneestä monimutkaisuudesta huolimatta malli on kokonaisuutena huomattavasti Suomen nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää yksinkertaisempi.

Perustulon lisäksi Vihreiden sosiaaliturvaohjelma linjaa sosiaaliturvan kokonaisuudesta ja sen periaatteista, kuten työnteon eri muotojen yhdenvertaisesta kohtelusta sosiaaliturvassa. Ohjelma esittää mm. nuorisorahaa ja syyperusteisten perusturvaetuuksien yhdistämisestä osallisuusrahaksi. Ohjelmassa on lisäksi ehdotettu välivaiheen ratkaisuja, kuten takuutuloa sekä kansan- ja takuueläkkeen yhdistämistä yhdeksi Kelan eläke-etuudeksi.

Vihreät päivittää sosiaaliturvaohjelmansa vuonna 2026.

Mikrosimulointi vaikutusarviointina

SISU-mikrosimulointimalli on Tilastokeskuksen ylläpitämä alusta, jossa tietokonemallinnuksella voidaan arvioida sosiaaliturvaan ja verotukseen tehtävien lakimuutosten vaikutuksia kotitalouksien tuloihin ja julkiseen talouteen. Simuloinnissa hyödynnetään koko väestöä edustavaa yksilötasoista otosaineistoa. Näin voidaan arvioida esimerkiksi etuuksien tai tuloveron muutosten tulonjakovaikutusta, käytettävissä olevien tulojen muutosta, kannustinvaikutuksia, pienituloisuusasteen muutoksia tai julkisen sektorin verojen ja menojen muutoksia. SISU-malli on staattinen mikrosimulointimalli, joten se ei arvioi uudistusten mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia, kuten muutoksia työllisyyteen. Siten se sopii uudistusten välittömien vaikutusten arviointiin.

Tässä analyysissa on tarkasteltu sosiaaliturvamallien budjettivaikutuksia sekä tulonjakovaikutuksia. Analyysiin on koostettu kustakin laskelmasta keskeiset vaikutukset näistä tuloksista. Laskelmat on pyritty pitämään melko rajattuina, jotta niiden tulokset ovat hyödynnettävissä yksinään tai osana laajempia uudistuksia. Mahdollisuuksien mukaan malleja on simuloinnin avulla iteroitu pidemmälle esimerkiksi kustannusneutraalisuuden saavuttamiseksi. Joistain laskelmista on SISU:n avulla myös tehty esimerkkilaskelmia, jotka kertovat, miten tulot muuttuvat kullakin tulotasolla.

Tähän analyysiin valittiin vihreiden sosiaaliturvaohjelman pitkän aikavälin perustulomallin lisäksi joitakin lyhyemmän aikavälin toimenpiteitä, joita on verrattain helppo mallintaa. Nämä antavat ajankohtaista poliittisessa päätöksenteossa hyödynnettävää dataa. Lisäksi takuutulo on täysin uusi avaus, jota oli syytä arvioida.

Vihreiden sosiaaliturvaohjelma esittelee useita melko tarkasti määriteltyjä sosiaaliturvaa uudistavia malleja ja ratkaisuja. Tämä tarjoaa ajatuspajan kaltaisille toimijoille mahdollisuuden tehdä konkreettisia laskelmia ilman tarvetta tehdä malleista merkittäviä oletuksia, jotka saattavat muuttaa ohjelmassa tavoiteltuja lopputuloksia huomattavasti. Poliittiset puolueet harvoin esittävät näin tarkkoja malleja sosiaaliturvasta, mutta toimintatapa on tervetullut sikäli, että sosiaaliturvan uudistaminen on hyvin laaja ja monimutkainen kokonaisuus, josta on vaikeaa käydä keskustelua ilman konkretiaa. Julkishallinnon ministeriöissä, laitoksissa ja virastoissa keskitytään arvioimaan poliitikkojen esittämiä ja etenkin hallitusohjelmiin kirjattuja reformeja, jolloin vastuu uusien mallien kehittämisestä on suurelta osin puolueilla ja muulla kansalaisyhteiskunnalla, kuten järjestöillä.

Lainsäädäntö, etuustasot ja veroasteet ovat muuttuneet laskelmien tekemisen jälkeen, joten laskelmissa esitetyt luvut eivät ole suoraan sovellettavissa nykytilanteeseen ja vertailut on tehty laskentahetken vallitsevaan tilanteeseen. Vastaavat reformit ovat kuitenkin toteutettavissa päivittämällä parametrejä huomioiden ajantasainen lainsäädäntö ja indeksikorotukset.

Takuutulo

Vihreiden sosiaaliturvaohjelmassa esitetään monia askelia kohti puolueen pitkän aikavälin sosiaaliturvamallia ja perustuloa. Takuutulo on yksi tällainen verrattain pienillä lakimuutoksilla ja kustannuksilla toteutettava välivaiheen etuus, joka on perustulon tavoin vastikkeeton ja automaattinen. Sen toteutus muistuttaa negatiivista tuloveroa, jossa yksilölle taataan elämäntilanteesta riippumatta minimietuus, joka leikkautuu tulojen myötä pois. Takuutulo on myös yksinkertaisempi ja paremmin kohdentuva vaihtoehto Rinteen-Marinin hallituskaudella selvitetylle työtulotuelle.

Vihreiden sosiaaliturvaohjelman toimenpide:

Otetaan käyttöön 200 euron vastikkeeton ja veroton takuutulo kaikille Suomen sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille sekä itsenäisesti asuville alaikäisille. Tämä toteutetaan tulorekisteriä hyödyntävällä mallilla, jossa ansiotulot sekä muut ensisijaiset sosiaaliturvaetuudet asumistukea ja lapsilisää lukuun ottamatta leikkaavat takuutuloa 27 % leikkautumisasteella, jolloin takuutulo täydentää hyvin matalia tuloja. Sidotaan takuutulo kansaneläkeindeksiin.

Takuutulon suuruus ja parametrit on asetettu niin, että sitä saa vain hyvin matalilla tuloilla. Koska takuutulo leikkautuu 740 euron tuloilla kokonaan pois (200/27%≈740), syyperusteisia vähimmäismääräisiä (n. 742 euroa/kk) päivärahaetuuksia, kuten työmarkkinatukea, saava ei saisi takuutuloa. Sen sijaan yleistä asumistukea saava voisi saada takuutuloa. Myös opintorahaa saava opiskelija voisi saada takuutuloa, sillä opintorahan taso on niin matala. Takuutulon tulosovittelu on samalla “mahdutettu” yleisen asumistuen perusomavastuun kaavasta löytyvän tulojen efektiivisen suojaosan (yksinasuvalla aikuisella 761 €/kk) sisään niin, että takuutulo leikkautuu kokonaan pois ennen kuin yleinen asumistuki alkaa tulojen myötä leikkautua. Näin pienituloisen efektiivinen marginaaliveroaste pysyy matalana, eikä synny päällekkäisiä tuloleikkureita. Malli on elegantti ratkaisu kohdentaa tulonsiirto kaikista pienituloisimmille sovittaen uusi etuus nykyisten etuuksien lomaan.

* Lasketaan takuutulo ja huomioidan se verovapaissa ei-työtuloissa (kaksi seuraavaa kohtaa);
	HUOMTULOT = 0;
	TAKUUTULO = 0;

IF ikavu > 17 THEN DO;
	HUOMTULOT = SUM(ANSIOT_SIMUL, POTULOT_SIMUL, OSINGOT_VEROVAP_SIMUL);
	IF HUOMTULOT < 0 THEN HUOMTULOT = 0; *Tämä korjaa 140 henkilön opintorahan takaisinperinnän negatiiviset tulot nollaksi;

	TAKUUTULO = 200*12 - HUOMTULOT*0.27;
	IF TAKUUTULO < 0 THEN TAKUUTULO = 0;
END;

* Lasketaan takuutulo ja huomioidan se verottomissa tulonsiirroissa;
HUOMTULOT = 0;
TAKUUTULO = 0;

IF ikavu > 17 THEN DO;
	HUOMTULOT = SUM(ANSIOT, POTULOT, OSINKOVAP);

	IF HUOMTULOT < 0 THEN HUOMTULOT = 0; *Tämä korjaa 140 henkilön opintorahan takaisinperinnän negatiiviset tulot nollaksi;

	TAKUUTULO = 200*12 - HUOMTULOT*0.27;
	IF TAKUUTULO < 0 THEN TAKUUTULO = 0;
END;

Tulokset

Vaikutus julkiseen talouteen (verotulot ja sosiaaliturvamenot):

Esimerkkilaskelma

Takuutulon esimerkkilaskelma on tehty taulukkolaskentaohjelmalla.

Pohdinta

Mallia verrataan simulaatiomalliin ilman muutoksia (eli ilman takuutuloa), koska todellisissa tilastoluvuissa toimeentulotuen alikäyttö on systemaattisesti suurempaa kuin SISU-simulointimallissa, joka olettaa ihmisten hakevan toimeentulotukea aina ollessaan siihen oikeutettu. Lisäksi sekä oikeus toimeentulotukeen että tässä tapauksessa takuutulo lasketaan vuositulojen perusteella (ei kuukausittain vaihtelevien tulojen mukaan). (Vrt. SISU-käsikirja 5.1.12) 

Koska takuutulo olisi verovapaata tuloa, joka kuitenkin huomioidaan toimeentulotuessa tulona, laskisi se perustoimeentulotuen tarvetta. Noin 18 000 henkilöä vähemmän olisi oikeutettu perustoimeentulotukeen, mikä vastaa 7 prosenttia toimeentulotuen saajista (laskennallisesti). Tämä vähentäisi perustoimeentulotuen kustannuksia noin 230 miljoonalla eurolla.

Vastaavasti mallin vaikutukset käytettävissä oleviin tuloihin ovat kokonaisuudessaan noin 390 miljoonaa euroa. Tämä on mallin nettokustannus, koska käytettävissä olevia tuloja simulaatiossa toisaalta kasvattavat takuutulo ja toisaalta vähentävät alenevat toimeentulotukierät. Tästä voi päätellä takuutulon välittömän kustannuksen olevan noin 620 miljoonaa euroa vuodessa (toimeentulotukea korvaava + käytettävissä olevia tuloja aidosti kasvattava osuus takuutulosta). 

Takuutulo kohdistuisi erityisesti nuorille henkilöille, joiden kuukausittainen takuutulo olisi myös keskimäärin korkein. On hyvin mahdollista, että eläkeikäiset eivät pääosin saisi takuutuloa, koska heidän elintasoaan turvaa jo mm. takuueläke.

Tulokymmenyksittäin koko takuutuloon käytettävän rahasummaa tarkastelemalla nähdään, että malli kohdistaa tukea erittäin voimakkaasti yhteiskunnan pienituloisimmille. Ylempien tulodesiilien mukanaolo selittyy luokan määrittymisellä ekvivalenttien perhekohtaisten tulojen perusteella. Tämä on tärkeä huomioida, sillä kyseessä on henkilökohtaisiin tuloihin perustuvan mallin ominaisuus.

Perustulo

Vihreiden sosiaaliturvaohjelmassa pitkän aikavälin perustulomalli koostuu useasta osasta: perustulon perusosasta, perustulon asumisosasta ja lapsikorotuksesta sekä eläkeläiskorotuksesta eläkeläisille. 

Vihreiden sosiaaliturvaohjelman keskeisimmät perustuloon liittyvät toimenpiteet:

• Otetaan käyttöön perustulo, johon kuuluu 600 euron perusosa sekä asumisosa ja perustulon lapsikorotus. Perustulo korvaa sen ensiaskeleena toimineen takuutulon, ja erillisen tuloharkinnan sijaan perustulo integroidaan ansiotuloverotukseen joko kiinteän perustulon tai negatiivisen tuloveron mallilla. Sopeutetaan vähimmäismääräisten päivärahojen taso huomioiden perustulon vaikutus käteen jääviin tuloihin. Tasapainotetaan perustulon kuluja tuloveron korotuksilla siten, että keski- ja suurituloisille käteen jää suunnilleen saman verran tuloa kuin ilman perustuloa.
• Korvataan asumistukietuudet perustulon asumisosalla, joka on asuinkunnasta riippuen 100–400 euroa.
• Korvataan nykymallinen lapsilisä perustulon lapsikorotuksella, jonka suuruus on 300 euroa.
• Otetaan käyttöön vihreiden sosiaaliturvamallin mukainen perustulo ja sen lisäosana eläkeläiskorotus. Nämä korvaavat takuueläkkeen ja kansaneläkkeen, sekä eläkkeensaajan asumistuen.

Näin suuren uudistuksen simulointi on haastavaa, sillä mahdollisia muuttujia ja laskennan epävarmuuksia on paljon. Mielekkään mallin rakentaminen vaatii myös tuloveroasteen tarkastelua työn kannustavuuden, oikeudenmukaisen tulonjaon ja mallin kustannusten rahoituksen näkökulmasta. Lisäksi sosiaaliturvan huomattavilla muutoksilla voidaan olettaa olevan myös dynaamisia vaikutuksia sekä yksilöiden että verkostojen tasolla, mitä mikrosimuloinnilla ei voida mallintaa. Näistä epävarmuuksista huolimatta on mahdollista yleisellä tasolla arvioida mallin kustannuksia ja vaikutuksia.

Tulokset

Vaikutus julkiseen talouteen (verotulot ja sosiaaliturvamenot):

Pohdinta

Ilman muutoksia perustuloveron tai ansiotuloveron parametreihin vihreiden malli olisi nykytilaa sekä sosiaaliturvakomitean kustannusneutraalia laskelmaa 7,7 miljardia euroa kalliimpi. Tämän analyysin puitteissa ei ollut mahdollista mallintaa puuttuvaa rahoitusta, minkä takia malli nostaa näennäisesti kaikkien tulodesiilien tuloja runsaasti, mikä ei ole realismia. Siksi myöskään esimerkiksi vaikutuksia tulonjakoon ei tässä esitetä.

Edellä kuvattua kokonaisuutta (perustulon perusosa + lapsikorotus + asumisosa) maksettaisiin kansalaisille bruttona jopa 37,6 miljardia euroa. Perustulosta noin 34 miljardia maksettaisiin aikuisille ja 3,3 miljardia lapsien perusteella.

Perustulon lapsikorotus kasvattaisi lapsilisien määrän 3,71 miljardiin eli kasvattaisi lapsilisämenoja 2,2 miljardia. Asumisosan kustannus on 9,6 miljardia euroa aikuisille sekä 1,1 miljardia euroa asumisosan lapsikorotuksesta. Osin perustulo rahoittuisi korvattavilla etuuksilla, osin verotulojen kasvulla.

Laskimme lisäksi sensitiivisyysanalyyseja sosiaaliturvakomitean mallille, jotta eri ratkaisujen mittakaava tulisi esille:

• Sosiaaliturvakomitean laskelmissa  perustuloveroa maksetaan 7,666 miljardia, millä mallista tehdään realistisempi ja kustannusneutraali.
• Perustuloveron alemman portaan prosentin nosto 15→16 % kasvattaa verotuottoa 8,146 miljardiin eli liki puolella miljardilla. Veroa maksaa molemmissa tapauksessa sama määrä ihmisiä: 2 788 654 henkeä.
• Perustuloveron ylemmän portaan prosentin nosto 1→2 % kasvattaa verotuottoa 8,139 miljardiin euroon eli 473 miljoonalla eurolla.
• Suojaosan poistaminen perustuloverosta kasvattaa veropohjaa (veroa maksavien joukkoa) 3 668 833 henkeen. Verosumma nousee 9,284 miljardiin euroon eli noin 1,6 miljardia euroa lisää.
• Perustuloveron ylärajan nostaminen sadalla eurolla kuussa (1200 €/v) kasvattaisi verotuloa vain hieman 7,971 miljardiin eli noin 300 miljoonalla eurolla.

Lapsilisän tasamalli ja korotus

Vihreiden sosiaaliturvaohjelmassa nykyinen lapsilisä korvattaisiin pitkällä aikavälillä perustulon lapsikorotuksella, joka on käytännössä lähes identtinen lapsilisän kanssa. Lapsikorotus eroaa lapsilisästä siinä, että se on tasasuuruinen lapsiluvusta ja lapsen iästä riippumatta ja sitä maksetaan myös 17-vuotiaista lapsista. Lisäksi lapsikorotus on huomattavasti lapsilisää korkeampi.

Vihreiden sosiaaliturvaohjelman toimenpide:

Korvataan nykymallinen lapsilisä perustulon lapsikorotuksella, jonka suuruus on 300 euroa.

Mallinnuksen aikaisen nykytilan lapsilisä (2023) yhdestä lapsesta oli 94,88 €/kk, toisesta lapsesta 104,84 €/kk, kolmannesta lapsesta 133,79 €/kk, neljännestä lapsesta 163,24 €/kk ja viidennestä ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 182,69 €/kk. Lisäksi yksinhuoltajakorotus on 68,30 €/kk.

Koska 300 euron korotus verrattuna nykyiseen lapsilisään on huomattavan suuri, on mielekästä ensin simuloida maltillisempi lapsilisän tasamalli 150 €/kk lapsilisällä, joka sijoittuu nykymallissa kolmannesta ja neljännestä lapsesta saatavan lapsilisän väliin. Muutos olisi siis useimmille lapsiperheille positiivinen. Laskelma kertoo siis lapsilisän uudistamisen suorista kustannuksista. 300 euron lapsilisän tai perustulon lapsikorotuksen rahoittamiseksi ja kohdentamiseksi olisi tarpeen tehdä muutoksia myös verotukseen.

Tulokset

Vaikutus julkiseen talouteen (verotulot ja sosiaaliturvamenot):

Pohdinta

Lapsilisien määrä kasvaa 463 miljoonalla eurolla. Toimeentulotukimenot vähenevät 45 miljoonaa euroa, ja toimeentulotuen saajien määrä vähenee simulaation mukaan noin 5700 hengellä. 

Simulaatiossa Gini-kerroin pienenisi maltillisesti 0,1 %-yksiköllä. Lapsiperheköyhyys vähenee etenkin 60% ja 50% mediaaniin verrattuna. Toisaalta pienituloisuusaste koko väestön tasolla kasvaa hieman, mikä selittyy pienituloisuusrajan kasvulla, joka selittyy taasen korkeampien lapsilisien myötä käytettävissä olevien tulojen kasvulla. Tämä näkyy etenkin yli 65-vuotiaiden pienituloisuusasteen nousuna. Realistisessa mallissa lapsilisän korotus todennäköisesti tasapainotettaisiin veromuutoksilla, joilla keski- ja suurituloisille ei jäisi käteen nykyistä enemmän rahaa.

Lapsilisän rakenteen muutosta tasamalliin tulisi tarkastella tarkemmin esimerkkikotitalouksien tasolla, jotta voidaan varmistua sosiaalisten vaikutusten oikeasuuntaisuudesta. Simulaatiossa tulodesiilien tulojen muutoksesta voidaan nähdä, mihin mahdolliset veronkorotukset tulisi kohdentaa muutoksen kustannusten kattamiseksi.

Takuu- ja kansaneläkkeen yhdistäminen

Vihreiden sosiaaliturvaohjelman toimenpide:

Yhdistetään Kelan kansaneläke ja takuueläke yhdeksi eläke-etuudeksi, joka on nykyisen takuueläkkeen tasoinen mutta joka sovitellaan tasaisesti leikkautuen työeläkkeeseen, jotta kaikki kerrytetty eläke kasvattaa käteen jääviä tuloja. Toteutetaan muutos kustannusneutraalisti eläkeläisten välisenä tulonsiirtona säätämällä eläketulon verovähennyksiä ja eläketulon lisäveroa. Tehdään muutos hallitusti, ihmisten toimeentuloturvasta huolta pitäen ja muutoksen kustannuksia silmällä pitäen.

Toimenpide on tarkoitettu välivaiheeksi ennen perustulon käyttöönottoa, jolloin perustulo korvaa kansaneläkkeen ja takuueläkkeen (tai niiden yhdistelmän). Nykyisin eläkeläinen hyötyy kerryttämästään työeläkkeestä vain, jos hänen kansan- ja työeläkkeensä yhdessä ylittävät takuueläkkeen enimmäismäärän. Tasaisella tulosovittelulla yhdistetyllä kansan- ja takuueläkkeellä jokainen tienattu työeläke-euro kasvattaisi aina myös kokonaiseläkettä, mikä parantaa eläkejärjestelmän vakuutusperustaisuutta. 

Yhdistetyn eläke-etuuden laskemissa helpointa on käyttää ja muokata jompaakumpaa olemassaolevaa etuutta. Takuueläke on kansaneläkettä kattavampi, sillä sitä voi saada myös ne maahanmuuttajat, joilla ei ole oikeutta kansaneläkkeeseen. Laskelmat oli kuitenkin helpompi tehdä muokkaamalla kansaneläkettä. Lisäksi moni muu etuus on johdettu kansaneläkkeen tasosta, joten käytännöllisintä on säilyttää kansaneläke. Takuueläke on kuitenkin säilytetty laskelmissa, jolloin sitä saavat käytännössä ne henkilöt, jotka eivät ole oikeutettu kansaneläkkeeseen. Näin ollen näiden henkilöiden osalta laskelma eroaa hieman todellisesta yhdistetystä mallista.

Laskelmilla tavoiteltiin seuraavaa:

• Täyden kansaneläkkeen määrä nostetaan takuueläkkeen tasolle, jolloin se käytännössä korvaa takuueläkkeen.
• Kansaneläkkeen ja eläketulovähennyksen parametrien muutoksilla luodaan tasainen tulosovittelu pienimmästä työeläkkeestä alkaen.
• Ei muutoksia valtion veroasteisiin, sillä ansiotuloverotus johdetaan samoista luvuista, jolloin muutokset näihin aiheuttaisivat eläkkeitä laajempia muutoksia.
• Ei leikkauksia alle mediaanieläkettä (1 736 €/kk vuonna 2023) saavien kokonaiseläkkeeseen. 
• Kustannusneutraali muutos, jossa kasvanneita kansaneläkemenoja voidaan rahoittaa korkeampien eläkkeiden verotuksella.

Kansaneläke A, kustannusneutraali malli

Tulokset

Vaikutus julkiseen talouteen (verotulot ja sosiaaliturvamenot):

Vaikutus tulonjakoon (vain eläkeläisten kesken):

Käytettävissä olevien tulojen suhteellinen muutos tulodesiileittäin (vain eläkeläisten kesken):

Esimerkkilaskelma

Nykytila:

Reformi:

Pohdinta:

• Takuueläke luotiin vuonna 2011 kustannustehokkaaksi tavaksi parantaa pienituloisten eläkeläisten tuloja. Etuuden tiukka kohdennus näkyy sen 100% tulosovittelussa. Järjestelmän yksinkertaisuuden kannalta täyden kansaneläkkeen tason korottaminen olisi ollut ilmeisempi vaihtoehto, mutta toimenpiteenä se olisi ollut huomattavasti kalliimpi. Lisäksi takuueläkettä voi saada maahanmuuttaja verrattain lyhyen maassa oleskelun jälkeen, mikä erottaa sen kansaneläkkeestä. Kahden eläke-etuuden yhdistämisessä täytyisi siis käsitellä ja yhtenäistää erot etuusoikeuden muodostumisessa – käytännössä esimerkiksi myöntämällä kansaneläke maahanmuuttajille nykyisen takuueläkkeen ehdoilla.
• Mikrosimuloinnin perusteella pelkästään kansaneläkkeen leikkautumisastetta ja eläketulovähennystä säätämällä ja näitä yhteensovittamalla on mahdollista tuottaa varsin tasainen työeläketulon efektiivinen marginaaliveroaste, jossa nettoeläkkeeseen ei synny äkillisiä hyppäyksiä ja työeläkkeen vakuutusperusteisuus vahvistuu. Samoin on mahdollista sovittaa kansaneläke niin, että veronalaisuudesta huolimatta siitä ei käytännössä kerätä veroja, jolloin vältytään edestakaiselta rahaliikenteeltä. Tämä selittää, miksi maksettujen kansaneläkkeiden määrä laskee, vaikka niitä saavien nettoeläke nousee.
• Jotta pienituloisten eläkeläisten käteen jääviä tuloja voidaan korottaa, täytyy rahoitusta varten veronkiristykset kohdentaa heti mediaanieläkkeen ylittäviin työeläkkeisiin, sillä valtaosa eläkkeiden veropohjasta sijaitsee keskieläkkeen tuntumassa ja suurituloisimpia eläkeläisiä on määrällisesti vähän.
• Kansaneläke A -laskelma on 14 M€ ylijäämäinen, eli käytännössä kustannusneutraali, kun huomioidaan laskelman rajoitteiden tuoma epätarkkuus. Tulonsiirto tapahtuu eläkeläisten kesken ja lisää pienituloisten eläkeläisten käytettävissä olevia tuloja.

Kansaneläke B, ylijäämäinen malli

Kustannusneutraalin mallin lisäksi laskimme mallin, jossa eläketulon lisäveron alarajan laskulla kiristetään maltillisesti suurten eläkkeiden verotusta. Veronkiritys kohdistuu yli 2800 €/kk eläkkeisiin. Malli on 120 M€ ylijäämäinen. 

Julkisen sektorin rahoitusvajeen vuoksi lienee välttämätöntä tarkastella myös työeläkkeiden tasoa ja verotusta. Lisääntynyt verokertymä on mahdollista käyttää eläkeläisten väliseen tulonsiirtoon korottamalla kansaneläkkeen täyttä tasoa tai loiventamalla sen tulosovittelua työeläkkeen kanssa vahvistaen näin työeläkejärjestelmän vakuutusperusteisuutta. Toisaalta sosiaalisin perustein suurin tarve lisärahoitukselle saattaa löytyä julkisen sektorin muista palveluista, kuten terveydenhuollosta. Lisäksi työssäkäyvien nousevien työeläkemaksujen vuoksi on perusteltua keventää ansiotulojen verotusta ja paikata työeläkkeiden verotuksella valtion budjettia.

Tulokset

Vaikutus julkiseen talouteen (verotulot ja sosiaaliturvamenot):

Esimerkkilaskelma

Laskelmat ja teksti: Lukas Korpelainen ja Simo Raittila
Korpelainen oli toinen Vihreiden 2022 sosiaaliturvaohjelman valmistelleen työryhmän puheenjohtajista.

Lukas Korpelainen on Ajatuspaja Vision koordinaattori. Hän on työskennellyt sosiaaliturvan parissa ja erityisesti perustulomallien kehittäjänä.

Simo Raittila on Ajatuspaja Vision entinen koordinaattori. Hän tekee väitöskirjaa mielenterveysriskien sosiekonomisista eroista työväestössä Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja on aikaisemmin työskennellyt esimerkiksi Kelassa perustoimeentulotuen rekisteritutkimuksen parissa.