Puoluekentällä valta vaihtumassa – pitkän aikavälin analyysi kannatusmuutoksista

Blogi

Kun Yle, HS tai Alma julkaisee uuden säännöllisen puoluekannatusmittauksensa, toimittajat pääsevät tekemään omat tulkintansa tuoreimmista kannatusmittausheilahteluista ja joskus mittausjaksoon ja virhemarginaaliin nähden pitkällekin meneviä johtopäätöksiä.

Kyselyjen epävarmuutta ilmaiseva virhemarginaali – tyypillisesti reilu ±2 prosenttiyksikköä suurimman puolueen kohdalla – tarkoittaa, että todellinen kannatuslukema on 95% varmuudella tämän virhemarginaali sisällä. Virhemarginaaleista voit lukea tarkemmin Informaatiomuotoilu.fi:stä ja voit myös kokeilla tätä visuaalista työkalua.

Tästä syystä samana kuukautenakin eri kyselylaitoksilla teetetyt kyselyt voivat antaa varsin erilaisia tuloksia. Nopeiden kannatusvaihteluiden alta on kuitenkin löydettävissä pitkän aikavälin kehityskulkuja, joiden pohjalta on mahdollista ainakin koittaa ennustaa tulevaisuuden puoluekenttää. Tähän yksi hyvä resurssi on YLE:n tarjoama interaktiivinen kuvaaja kannatusmittauksista vuodesta 1994 lähtien.*

Pitkän linjan kannatusmuutoksista on mahdollista ennustaa:

  • SDP:n ja Keskustan kannatus jatkaa laskuaan.
  • Vihreät nousevat kolmen suuren joukkoon.
  • Perussuomalaisten kannatus ei ole hetkellinen ilmiö.
Suurten puolueiden kannatuskehitys 1994–2020. (Datalähde: Yle/Taloustutkimus)
Pienpuolueiden kannatuskehitys 1994–2020. (Datalähde: Yle/Taloustutkimus)

Oheisissa kuvaajissa puolueiden kannatus on esitetty painotettuna liukuvana keskiarvona tasoittamaan mittausten lyhyen aikavälin vaihtelua ja helpottamaan pitkän aikavälin muutosten havainnollistamista. (Data: Yle/Taloustutkimus)

Ensimmäisestä kuvaajasta nähdään, että vielä vuosina 1998–2007 Suomessa oli selvä kolmen suuren puolueen joukko: SDP, Keskusta ja Kokoomus Vihreiden ollessa vielä pienpuolue. Tämän jälkeen viiden suurimman puolueen kentästä on tullut selvästi epävakaampi eikä vähiten Perussuomalaisten nousun vuoksi. Kuvaajaa tarkastelemalla voi selvästi nähdä, mistä puolueesta mihin on minäkin hetkenä siirtynyt liikkuvia äänestäjiä käyrien tehdessä vastaliikkeitä keskenään. 

Pienpuolueiden tilanne on taasen ollut varsin vakaata koko vuosituhannen ainakin absoluuttisia kannatusprosentteja tarkastellen.

Laskijoita ja sukupolven vaihdosta

Perinteisistä kolmesta suuresta puolueesta kahden kannatus on laskenut selvästi vuoden 2007 jälkeen. Sekä SDP:n että Keskustan historian toistaiseksi alhaisimmat kannatusluvut mitattiin joulukuussa 2019. SDP:n lasku on ollut tasaista lukuunottamatta oppositiokautta 2015–2019, jolloin Perussuomalaiset olivat vastaavasti alle 10% kannatuksen puolue, mikä viittaa vahvasti huomattavaan liikkuvien äänestäjien joukkoon.

Keskustan kannatuksesta osa siirtyi Perussuomalaisiin jälkimmäisen kannatuksen alettua nousta vuonna 2007. Vuosina 2012–2014 puheenjohtaja Juha Sipilän johdolla Keskusta teki nopea nousun suosituimmaksi puolueeksi saaden ääniä erityisesti Kokoomuksesta, mutta kannatus on myös nopeasti sukeltanut tästä huipusta.

Näiden kahden puolueen historiaa ja arvopohjaa tuntien lasku on ymmärrettävää, sillä molemmat edustavat omalla tavallaan vanhempaa maailmaa:

Keskusta profiloituu edelleen maaseutupuolueeksi, mutta suomalainen kaupungistuminen jatkuu. Keskustan edustama arvokonservatismi toisaalta ei ole kadottanut suosiotaan äänestäjien keskuudessa, mutta kaupunkilaiset arvokonservatiivit äänestävät enenevissä määrin Perussuomalaisia, joiden kannatus on tasaista koko maassa. Keskustan kannatus nuorten keskuudessa vaikuttaisi olevan yhtenäistä puolueen kokonaiskannatuksen kanssa, mutta yleisesti kannatus tulee maaseudulta (puolueiden maantieteellistä kannatusta eduskuntavaaleissa voi tarkastella tällä Ylen Uutisten työkalulla). Keskustan pitkän aikavälin lasku näyttäisi siis perustuvan maantieteeseen.

SDP taas historiallisesta edistyspuolueen ja hyvinvointivaltion rakentajan roolistaan huolimatta on jäänyt nuoremmille polville etäiseksi edustaessaan perinteistä ay-eturyhmäpolitiikkaa ja profiloituessaan eläkeläisten edunvalvojana. SDP:llä on kaikista puolueista sekä vanhimmat äänestäjät että jäsenet, joiden luonnollisen poistuman jättämää aukkoa kannatuksessa voi olla vaikea paikata.

Sukupolvien välinen äänestyskäyttäytymisen muutos näkyy selvästi kyselyissä, kun erotellaan alle 30-vuotiaiden ja yli 50-vuotiaiden vastaukset. Vanhempi polvi äänestää perinteistä kolmea suurta ja nuorempi polvi uutta kolmea suurta: Vihreitä, Kokoomusta ja Perussuomalaisia. Nuorten puoluekannatuksesta on tietoa muun muassa Taloustutkimuksen Valtion nuorisoneuvostolle eurovaaleista tekemässä raportissa (2019), Nuorisobarometrissa 2018 (s. 42) sekä Ylen puoluekannatusmittauksesta

Puolueiden potentiaalit ja kapulanvaihto

Politiikan kommentaareissa on viime vuosina usein puhuttu puoluekentän sirpaloitumisesta ja siirtymisestä keskisuurten puolueiden aikaan. Kuitenkin jos kehitystä tarkastellaan pitkällä aikavälillä ja jos nuorten kannatusdatasta voi johtaa tulevaisuuteen meneviä ennusteita, voi nykyhetken nähdä väliaikaisena siirtymäkautena kahden perinteisen puolueen hiipuessa pienpuolueiksi ja kahden nuoren kaupunkilaisen puolueen noustessa kolmen suuren joukkoon seuraavan 10 vuoden aikana. Siirtymän ollessa kesken se näyttäytyy rikkonaisena hieman kuten maapallon magneettinen kenttä sen napojen kääntymisen aikana.

Puolueella on vakaa  tulevaisuus, jos sen kannattajista riittävän suuri osa osuus on nuoria eli äänestäjäkunta uusiutuu tasaisesti. Toinen mittari puolueen elinvoimasta ovat kyselyt kuten Iltalehden ja Uusi Suomi -verkkolehden kysely, joissa kysytään, ”mitä puoluetta voisit kuvitella äänestäväsi”. Nämä antavat vihjeitä puolueiden kannatuspotentiaalista. Kunkin puolueen potentiaalisten äänestäjien määrä ei tietenkään ole vakio ja vaihtelee kuten kannatuskin.

Ylivoimaisella kannatuksella nuorten keskuudessa Vihreät jatkaa nousuaan suureksi puolueeksi – lopulta mahdollisesti suosituimmaksi. On muistettava tosin, että nykyinen vaalijärjestelmä ei suosi pieniä tai kaupunkilaisia puolueita, mikä näkyy negatiivisesti kansanedustajien määrissä. Tarkemmin tästä voi lukea esim. Coel Thomasin Libera-analyysista.

Siinä missä SDP näyttää monien mielessä jääneen 80-luvun kannattajiensa edunvalvojaksi, Vihreät on ainakin toistaiseksi osoittanut puhuvansa ajankohtaisista teemoista, jotka puhuttelevat myös nuoria äänestäjiä. Edistyspuolueen täytyy määritelmällisesti uudistua jatkuvasti säilyttääkseen kannatuksensa.

Sinänsä äänestäjille ylisukupolvisesti on samantekevää, uudistuuko puolue vai ottaako uusi puolue sen paikan kuten yritysmaailmankin uudistumiseen kuuluu. Tällä hetkellä jälkimmäinen vaihtoehto näyttää olevan toteutumassa – Vihreät ottavat SDP:n paikan uuden polven hyvinvointipuolueena.

Politiikka on kuitenkin oikukasta, ja mitä vain voi tapahtua. Vihreät ovat tähän asti alisuoriutuneet potentiaalinsa realisoimisessa, mutta muutos voi keikahduspisteen jälkeen olla nopeakin. Kenties SDP tavoittaa nuoret tuoreella ohjelmatyöllä ja todennäköisen uuden tulevan puheenjohtajan Sanna Marinin johdolla onnistuu haastamaan Vihreitä kuten myös Vasemmisto, joka on jo tehnyt onnistuneen sukupolvenvaihdoksen? SDP:n tarina onkin tärkeä oppitunti myös kasvavalle Vihreille: edistyspuolue ei voi hybriksessään tyytyä sen valtaan nostaneen sukupolven puolustajaksi, sillä jos puolue ei jatkuvasti uudistu ja ota nuoria mukaan, se ikääntyy kuten SDP.

Suurista puolueista vain Kokoomuksen tilanne on vakaa. Maltilliselle oikeistokonservatiivipuolueelle vaikuttaisi olevan tasainen n. 20% kannatus yli sukupolvien. Kokoomus on ainoa puolue tässä ns. perinteisen oikeiston lokerossa. Kokoomuksen äänestäjät ovat keskimäärin hyväosaisia eikä yhteiskunnallinen muutostarve ole yhtä suurta kuin muissa puolueissa.

Kokoomuksessa ollaan talousasioissa oikeistolaisia, mutta arvokysymykset jakavat puolueen jäsenistöä vahvasti kahteen leiriin. Tästä jakolinjasta voi tulla kriittinen kysymys puolueen tulevaisuuden suunnalle tällä vuosikymmenellä, kun markkinamyönteiset liberaalit Vihreät ja toisaalta hiljalleen oikealle siirtyvät konservatiiviset Perussuomalaiset voivat houkutella äänestäjiä molemmista suunnista.

Perussuomalaisten nousu ja suosio on osa kansainvälistä nationalistisen populismin aaltoa. Verrattuna muihin puolueisiin Perussuomalaisten kannatuksen vaihtelu on suurta ja suhdanneherkkää. Perussomalaiset liikuttavat äänestäjiä etenkin Keskustan ja SDP:n riveistä.

Viimeksi, kun Perussuomalaisilla oli kannatushuippu eli vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen heidän jäädessään oppositioon, jäi piikki lyhytaikaiseksi kannatuksen tasaantuessa 15% ja 20% välimaastoon oppositiokauden ajaksi. Sillä kertaa Keskusta kävi vastaavasti siihen asti matalimmassa kannatuksessaan, mutta pomppasi takaisin kannattajien palatessa Perussuomalaisista. On mahdollista, että samankaltainen ilmiö toistuu vuoden 2020 aikana. Lienee jo selvää, että Perussuomalaiset ei ole yhden jytkyn puolue, vaikka sen kannatus laskisikin välillä lähelle 10%.

Tulevaisuus on epävarmaa, mutta hallituspolitiikka muuttuu

Siirryttäessä Vihreiden, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitsemaan politiikkaan on nähtävissä tilanne, jossa Vihreät ja Perussuomalaiset edustavat toisistaan etäisimpiä näkemyksiä etenkin arvokysymyksissä, jolloin Kokoomukselle lankeaa kuninkaantekijän rooli (tai vaihtoehtoisesti Keskustalle, jos se onnistuu palauttamaan kannatustaan).

Kokoomus joutuu tulevaisuudessa selkeämmin pohtimaan sisäistä jakoaan arvoliberaaleihin ja konservatiiveihin. Nähtäväksi jää, siirtyykö Vihreät SDP:n paikan ottaessaan enemmän vasemmalle vai betonoiko se paikkansa keskustassa ja miten Kokoomus reagoi tähän. Syntyykö Suomeen Ruotsin blokkipolitiikan kulttuuri? Myös Perussuomalaisten kannatuksen mahdollisesti jatkuva suuri heilahtelu tuo oman mausteensa. 

Kannatusmittausdataa voi tulkita hyvin monilla tavoin, ja tämän analyysin näkökulma on vain yksi monista. Ennustamiseen etenkin puutteellisella datalla liittyy suuria epävarmuuksia, joten suhtaudu lukijana tähän tekstiin terveellä skeptisyydellä. Tästä huolimatta tämä teksti on allekirjoittaneen näkemys varsin mahdollisesta tulevaisuuden kehityskulusta. Oletko eri mieltä tai saitko oivalluksen? Kerro se kommenteissa.

Lukas Korpelainen on vihreä politiikka-aktiivi, kulttuurialan ammattilainen ja Ajatuspaja Vision entinen tutkiva koordinaattori. Lähtökohtaisesti hän on kiinnostunut kaikesta.


* Valitettavasti Ylen teettämä data ei ole vapaasti saatavilla tarkempaa analyysiä varten, eikä esimerkiksi pienellä ajatuspajalla riitä budjettia datan hankkimiseen yhtä blogitekstiä varten. On aiheellista miettiä, tulisiko julkisella rahalla teetettyjen kannatusmittausten data olla vapaasti saatavilla.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä